Mike Stern Band Photo: Clay Patrick McBride. Mike Stern (g) Bob Franceschini (sax) Anthony Jackson (b) Dave Weckl (dr) Mike Stern (1953) on oman sukupolvensa merkittävimpiä kitaristeja. Bostonin Berklee Collegessa musiikkia opiskelleen Sternin ensimmäinen nimekäs yhtye oli Blood, Sweat & Tears, jonka riveihin hän liittyi 22-vuotiaana. Soitettuaan tiiviin jakson Billy Cobhamin yhtyeessä vuosina 1979-80, Stern muutti New Yorkiin ja sai jazzmaailman himotuimman kiinnityksen itsensä Miles Davisin yhtyeeseen. Sternillä oli tärkeä rooli Davisin sähköisessä comebackissa. Yhtye oli aikansa todellinen superbändi, sillä siihen kuuluivat Davisin ja Sternin lisäksi saksofonisti Bill Evans, basisti Marcus Miller, lyömäsoittaja Mino Cinelu ja rumpali Al Foster. Stern soitti Davisin yhtyeessä kolmen vuoden ajan. Periodin levytyksiä olivat Man with the horn, Star people ja konserttitallenne We want Miles. Vuosina 1983-84 Stern kiersi osana Jaco Pastoriuksen Word of Mouth -yhtyettä. 1985 Stern palasi vielä vuodeksi Miles Davisin leipiin. Kesällä 1986 Stern läksi kiertueelle David Sanbornin kanssa ja liittyi sitten sähköiseen Steps Ahead -ryhmään , jossa muita muusikoita olivat Mike Mainieri (vib), Michael Brecker (EWI), Darryl Jones (b) ja Steve Smith (dr). Vuonna 1985 japanilaisella Trio-merkillä ilmestynyt Neesh oli Sternin avaus yhtyejohtajana. Amerikkalainen debyytti Atlantic-yhtiöllä ilmestyi vuotta myöhemmin. Upside downside -levyllä soittavat saksofonistit David Sanborn ja Bob Berg, kosketinsoittaja Mitch Forman, basistit Jaco Pastorius, Mark Egan ja Jeff Andrews sekä rumpalit Dave Weckl ja Steve Jordan. Vuosina 1986-88 Stern oli mukana Michael Breckerin kvintetissä, joka julkaisi albumin Don't try this at home. Sooloura jatkui Atlanticilla menestyksekkäillä levyillä Time in place (1988), Jigsaw (1989) Odds or evens (1991). Näihin aikoihin Stern kiersi ryhmässä, johon kuuluivat saksofonisti Bob Berg, basisti Lincoln Goines ja rumpali Dennis Chambers. Vuonna 1992 Stern liittyi uudelleen kasattuun Brecker Brothers Bandiin, ja oli mukana samana vuonna julkaistulla levyllä Return of the Brecker Brothers. Vuonna 1993 Stern julkaisi levyn Standards (and other songs), ja vei nimiinsä parhaan jazzkitaristin tittelin Guitar Player -lehden äänestyksessä. Vuoden 1994 Is what is sekä vuoden 1996 Between the lines nimettiin kumpainenkin Grammy-ehdokkaiksi. Vuoden 1997 Give and take -levyllä soittavat saksofonistit Michael Brecker ja David Sanborn, basisti John Patitucci, lyömäsoittaja Don Alias ja rumpali Jack DeJohnette. Levyn vapautuneet tulkinnat Sonny Rollinsin, John Coltranen ja Jimi Hendrixin kappaleista toivat Sternille vuoden parhaana jazzkitaristin Orville W. Gibson -palkinnon. Sternin yhdeksäs Atlantic-levy Play oli juhlava kuusikielisten kohtaaminen, sillä mukana ovat kollegat Bill Frisell ja John Scofield. Vuonna 2001 julkaistu Voices oli Sternin ensimmäinen kurkotus lauletun musiikin aluelle ja toi hänelle jo kolmannen Grammy- ehdokkuuden. Vuoden 2004 These times on soolouran kahdestoista levy ja samalla avaus ESC-levymerkillä. Jatkoa seurasi vuonna 2006 uran parhaisiin kuuluvalla Who let the cats out -levyllä. www.mikestern.org --------------------------------------------------------------------------------------------------------------  Keitelejazzin etusivulle