Keitelejazz praised in Finnish
press
Critics 2000- now in Finnish, to be
translated...
Critics 2003- to come...
Press feedback 2002
Press feedback 2001
Press feedback 2000
Press feedback 1999:
Press feedback 1998:
Press feedback 1997:
Press feedback 1996:
Keitelejazzin perjan-ilta alkoi keskittyneesti Joakim Milderin jazzilla, kasvoi ja tiivistyi lauluyhtye Rajattoman myötä ja päättyi yleisiin jameihin Sami Saaren ja Stockholm-Helsinki Funk All Starsin siivittämänä. Konsertissa oli hyvä kaari.
Maija Voutila/Keskisuomalainen 28.7.2002
Keitelejazz on joka vuosi esitellyt uutta ruotsalaista jazzia. Nyt oli siis saksofonisti Joakim Milderin vuoro. Kokoonpano oli kovaa tasoa: kompissa rumpali Peter Danemo ja basistina pohjoismaista eliittiä edustava Christian Spering. Kolmen puhaltajan etulinjasta Milder itse oli yllättäen vähiten kiinnostava solistina, sen verran mielenkiintoista sanottavaa oli trumpetisti Staffan Svenssonilla ja etenkin pasunisti Peter Dahlgrendilla. Milder was responsible for the compositions, though. The music of the group was fresh, composed for this new outfit. There was a certain feel of chamber music.
Pentti Ronkanen/Suomijazz.com 5.8.2002
Täydellisen oikeassa paikassa oli sen sijaan lauluyhtye Rajaton. Itse asiassa on vaikea kuvitella missä tämä huippulahjakas laulajisto voisi olla väärässä paikassa! Vaikka yksi kuudesta laulajasta oli sairauden vuoksi joutunut jäämään pois, Rajaton oli täydellisen vakuuttava vajaanakin. Todella vaikeita sovituksia, mutta helponkuuloisesti, mukaansatempaavan elämäniloisesti ja musikaalisesti esitettynä. Kansanrunouden tunnelmista Beatles-menopaloihin: saattaa kuulostaa tylsältä ja loppuunkalutulta, mutta on käytännössä kaikkea muuta. Ja mahtuipa eläväiseen konserttiin sirkusnumerokin: Jussi Chydeniuksen riemastuttava "rumpu"-soolo (siis todellakin rumpusetti symbaaleineen kaikkineen ihmisäänellä tehtynä) jäi varmasti lähtemättömästi kuulijoiden tajuntaan.
Pentti Ronkanen/Suomijazz.com 5.8.2002
Vocal ensemble Rajaton got jazz audience singing
along.
... mostly based on contemporary a cappella music, Rajaton enjoys this new
jazz festival setting. The group has performed boundlessly in classical music
as well as folk music festivals.
Rajaton gave us a wonderful concert.
Maija Voutila/Keskisuomalainen 27.7.2002
Ilta viileni, lanteet notkuivat
Stockholm-Helsinki Funk All Stars on sitä miltä nimikin kuulostaa, suomalaisista ja ruotsalaisista funktyypeistä koottu kuusimiehinen, bailuhenkinen kokoonpano, joka sai lanteet hetkumaan viilenevässä illassa.
Maija Voutila/Keskisuomalainen 28.7.2002
Keitelejazz sujui tyylikkäästi
Sankasta yleisöjoukosta ja tyytyväisistä ilmeistä saattoi jälleen kerran todeta, että jazztapahtuma oli onnistunut. Lippuja myytiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mikä tietenkin on selvä merkki siitä, että tapahtuman kehittelyssä ollaan oikeilla jäljillä. Musiikin kirjo oli aiempaa laajempi, mutta silti perjantain ja lauantain anti riittivät tyydyttämään vaativankin jazzharrastajan toiveet.
pääkirjoitus/Sisä-Suomen Lehti 30.7.2002
Keitelejazz päättyi tasokkaasti
18. Keitelejazz päättyi lauantaina antoisaan konserttisarjaan. Tarjolla oli jazzia laidasta laitaan, älyllisestä särökkääseen ja rehevään iloitteluun. Uuden pohjoismaisen jazzin mielenkiintoisin edustus tuli tänä vuonna Tanskasta. Konserttien svengi sai yleisön jalat liikkumaan.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2002
Tyylien sekoitus huipensi jazzjuhlan
Kahdeksastoista Keitelejazzin päätöspäivä lauantaina oli jännittävä ja onnistunut tyylicocktail.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2002
Takamäen ja Pablo Cuecon improvisointiin
pohjaava duo oli yksi lauantain kohokohtia.
Duo esiintyi täysin akustisesti, ilman mitään
äänenvahvistusta tai digitaalisia laitteita. Kerrassaan
ällistyttävää, millaisen tilakaiun he loihtivat
aikaan...
Cueco mykisti yleisön iranilaisen zarb-rummun käsittelytaidoillaan.
Hänen lyöntitekniikkansa on vahva ja nopea. Äänen
vapauttaminen on ilmiömäisen taitavaa ja sormitekniikkansa avulla
hän luo vaikutelman, että lavalla olisi useitakin
lyöjiä.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2002
Konsertti edusti Vapaita ääniä pelkistetyimmillään. Tätä kuvasti Takamäen aloitus: pelkkää hengitystä, huohotusta ja huokumista. Siitä noustiin pikkuhiljaa Cuecon rytmimaton päällä leijuvaan pelkistettyyn, temaattisesti yksinkertaiseen musiikkiin. Lisäsoittajia ei kuitenkaan kaivattu. Ääniä saatiin vähän, mutta riittävästi.
Pentti Ronkanen/Suomijazz.com 5.8.2002
Tanskan tuimia nuoria miehiä edusti
Itchy-yhtye.
Yhtyeen tanakka ja teräväaksenttinen rytmiikka puri vastustamattomasti.
...Innasen ja Itchyn oman fonistin, Jakob Dinesenin tuoretta dialogia oli
ilo kuunnella.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2002
Byron on arvonsa tiedostava USA:N nuoren polven
säveltäjä ja bändinjohtaja. Musiikki on hyvin
älykkäästi strukturoitua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita
kuivakiskoista rationalismia; ajoittain ryhmän pureva lattarisvengi
vetosi voimakkaasti jalkoihin. Sekstetillä on runsaasti persoonallista
voimaa ja sen selkeälinjainen konsepti toimii erinomaisesti.
...Byronin nopea tekniikka on häikäisevää ja klarinetin
rajoja rikkovaa käyttöä on tervehdittävä
iloiten.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2002
Don Byronin bändi on täynnään maailmanluokan muusikoita. Yhtye ylsikin hienoon ja tasapainoiseen sointiin. Tunnetasolla Byronin projektissa on kuitenkin jotakin joka jättää kylmäksi. Bändi on tiukasti Byronin kontrollissa, eikä soittajilla ole tarpeeksi vapauksia jotta hommasta syntyisi myös livenä hieno kokemus. Yhtyeen ajoittainen lattarisvengikin tuntui aidon asian sijasta älylliseltä svengin tarkkailulta ja tutkimiselta. Tarkasti sovitettu musiikki soi kuin levyltä. Byron taitaa itse asiassa tavoitella taidemusiikin tapaista kapellimestarin suhdetta suhdetta esitettävään musiikkiin ja yhtyeen muihin soittajiin. Hieno pianisti Edsel Gomez oli ainoa joka uskalsi hieman irrotella, ja pystyi tarjoamaan ulkopuolisen tarkkailun sijasta oikeaa tunnetta, aitoa elämyksellistä tavaraa kuulijalle.
Pentti Ronkanen/Suomijazz.com 5.8.2002
Dorge tekee omaperäistä musiikkisynteesiä. Hänen ryhmällään on taipumus soittaa "kuin viimeistä päivää". Musiikki ei silti karkaa käsistä. Oikea annos teatraalisuutta kruunasi esityksen.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2002
Viidakkobändi paahtoi sydämensä
kyllyydestä, ilman mitään väkinäisyyden tuntua.
Lyömäsoitinvirtuoosi Ayi Solomon löi ja tanssi itsensä
kertaheitolla keskisuomalaisten sydämiin. Katumusiikin perinteiden
mukaisesti puhaltajat lähtivät myös yleisön joukkoon
viihdyttämään. Itchyn fonisti Dinesenkään ei malttanut
pysyä lavalta pois, ja miksi olisi, kun hauskaa kerran oli.
...ylimääräisinä esitetyt instrumentaalit Summertime
ja Stormy Monday Blues sai yleisön lopullisesti haltioihinsa. Keitelejazz
tulee nauttia loppuun saakka!
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2002
Pierre Dorgen luotsaama New Jungle Orchestra joutui siis valitettavasti olosuhteiden uhriksi. Suosiollisemmissa olosuhteissa kyseessä olisi ollut yksi kaikkien aikojen Keitelejazz-keikoista. Nyt lauantai-ilta kääntyi hyytävän kylmäksi yöksi ennen bändin settiä, ja osa yleisöstä lähti hakemaan suojaa pakkaselta ilmeisesti pääesiintyjäksi kokemansa Byronin jälkeen.
New Jungle Orchestra teki sen mitä oli tehtävissä, soitti omaperäistä etnovaikutteiden ja jazzin sekoitusta suurella sydämellä. Kyllä kuulijastakin on kivaa kun soittajat silmin nähden nauttivat siitä mitä ovat tekemässä! Puhaltajat käväisivät välillä yleisön joukossa töräyttelemässä ja Jakob Dinesen tunkeutui kuokkavieraaksi lavalle asti. Kaikesta huokui orkesterin hieno henki ja reilu meininki. Dorge oli Byronin tavoin selkeä johtaja, mutta aivan toisenlainen: auktoriteetin sijasta kannustava ja innostava kapteeni. Bändille ei voi toivoa kuin menestystä ja pitkää ikää, ja paljon keikkoja myös Suomessa.
Pentti Ronkanen/Suomijazz.com 5.8.2002
Bluesmestarit kohtasivat
Enulle kaikki viisi tähteä
Enun, Äänekosken tähtien ja Suomen bluesmestareiden kohtaaminen irtosi alusta loppuun onnistuneesti.
Keitelejazz käynnistyi ainutkertaisella Enu's Äänekoski All Starsin bluesrevittelyllä. Parin kappaleen jälkeen lavalle kapusivat ikinimet Dave Lindholm ja Pepe Ahlqvist. Kokoonpanon keikka sujui juuriaan myöten loistavasti.
Tuomas Pynnönen/Sisä-Suomen Lehti 28.7.2001
Jazzteltta pullisteli bluesin ja rockin ryskeessä
Avausbäni oli tänä vuonna paikkakunnan omista muusikoista muodostettu Enu's Äänekoski All Stars. Tiukan ryhmän vetäjä on kitaristi Enu Tikander.
Äänekoskelaiset olivat saaneet vieraikseen huuliharpisti Pepe Ahlqvistin ja kitaristi Dave Lindholmin. Kumpikin vieras pisteli parastaan, Ahlqvist väläytti nyt uutuutena myös kitaristin taitojaan. All Starsien Jaska Liimataisen myötä neljän straton yhteisvyörytys oli juhlavaa.
Bändi oli koottu Tikanderin aloitteesta vain tätä tilaisuutta varten. Sille toivoisi kuullun perusteella jatkoa.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 28.7.2001
Keitelejazz on vuosien mittaan ansiokkaasti tuonut esiin pohjoismaista jazzia. Ruotsalaistrio Berger-Knutsson-Spering valoi uskoa hieman uuvahtaneelta vaikuttaneeseen ruotsalaisjazziin...Trio edustaa salamannopeaa kommunikointia ja keskinäistä ymmärrystä... Hieno kokonaisuus!
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2001
Jukka Perko & Hurmio-orkesteri
Punaiset lehdet, Mustasukkaisuutta, Hurmio, Leirinuotiolla ja muut tutut iskelmät soivat pienen yhtyeen tulkintoina komeasti ja paatoksellisesti, kuten asiaan kuuluu. Perko on tehnyt tyylikästä sovitustyötä. Tenori- ja alttosaksofoniduetoille ja ajoittaiselle kilpailuillekin rakentuvat asetelmat ovat herkullisia.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2001
Keitelejazzin perjantainen päävieras oli ranskalainen big band La Marmite Infernale... En liene ainoa, joka koki ajoittain orkesterin musiikin fyysisestikin hyvin voimakkaasti... kaoottiset totaali-improvisoinnit kuitenkin vuorottelivat rakentavampien tonaalisten ratkaisujen kanssa. Iloinen ja rajaton irrottelukin kuuluu asiaan... La Marmiten ainutlaatuinen sointi lepää tasokkaan puhallinsektion, erityisesti taipuisan vatopasuunaryhmän, varassa...La Marmite edustaa ranskalaista uutta luovaa musiikkia parhaimmillaan.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2001
Keitelejazzin tämänkertainen päävieras, ranskalaisen uuden jazzin lipunkantaja La Marmite Infernale aloitti puolen yön aikaan niin tyrmäävästi, että vielä paikalla ollut yleisö hiljeni mykistyneenä. Paholaisen padaksi ja helvetin kattilaksi suomennettu mahtava big band veti yleisön varsinaiseen musiikilliseen hornankattilaan.
Ensi kertaa Suomessa vieraillutta yhtyettä ei varmaankaan turhaan ole suitsutettu yhdeksi Euroopan parhaista big bandeista.
Jarkko Mänttäri/Kansan Uutiset 31.7.2001
Hieno päätös Keitelejazzille
Keitelejazzien viimeisenä päivänä lauantaina ilmassa oli oikeanlaista jazzin väreilyä. Äänekoskella kuultiin eri instrumenttien nautittavaa hallintaa Tanskasta, Ruotsista, Briteistä ja Suomesta. Tähtivieraat intoutuivat musiikilliseen iloitteluun ja innovatiiviseen kikkailuun. Päätöskonsertit houkuttelivat yleisöä ilahduttavan runsaasti.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 30.7.2001
Lauantai käynnistyi Stekpannan melodisella ja humoristisella ilottelulla. Omien sävellysten rinnalle nousivat upeat tulkinnat Deep Purplen Smoke on the waterista ja James Brownin I feel goodista... Stekpanna eli suomeksi Paistinpannu on tanskalaisen, brittiläisen ja ruotsalaisen muusikon yhteistyötä. Soljuvaa ja onnistunutta yhteissoittoa kuunnellessa ei uskoisi miesten välillä olevan tuhansia kilometrejä ajomatkaa.
Tuomas Pynnönen/Sisä-Suomen Lehti 31.7.2001
Keitelejazzien pääesiintyjä, joskaan ei viimeinen tähti oli Susi Hyldgaard.
Tanskalaisnaiselle oli asetettu kovat ennakko-odotukset, jotka hän onnistui täyttämään. Harvoin musiikki on yhtä hypnoottista ja lisäksi hyvännäköistä. Myös yleisöstä irtosi festareiden kuuluvimpia aplodeita. Hyldgaardin tukena oli myös taitava bändi, josta erottuivat rumpali Lisbeth Diers ja trumpetisti Gunnar Halle.
Tuomas Pynnönen/Sisä-Suomen Lehti 31.7.2001
Tanskan leidi säväytti
Hyldgaard on monilahjakkuus; ilmiömäinen estradiesiintyjä, erinomainen laulaja - fraseeraukseltaan eurooppalaiseksi suorastaan uskomattoman hyvä, osaava säveltäjä ja taitava bändinjohtaja.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 30.7.2001
Harva suomalaisfestari voi ylpeillä niin kauniilla luontoympäristöllä kuin Keitelejazz.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 30.7.2001
Ei samaan virtaan kahdesti
Keitelejazz upeaan loppuhuipennukseen
Keitelejazzin pääesiintyjän tulo peruuntui yhdeksän vuotta sitten. Mutta hyvää kannattaa odottaa...Bill Brufordin viimevuotisen vierailun ohella Kuhn oli parasta jazzia, mitä Keiteleellä on viime vuosina soitettu. Äänekoskelle Kuhn toi trionsa, Jean Paul Celea (basso) ja Wolfgang Reisinger (rummut).
Trion ohjelmisto koostui pääasiassa Kuhnin omasta uustuotannosta.
Kuhn yhdistää pianotaiteessaan kauneuden ja kulmikkuuden, maalailevan haaveilun ja raivokkaat juoksutukset. Ulkoinen olemus pettää; päällepäin näyttäisi, että mies nukahtaa hetkessä, mutta tulos on dynamiittia.
Yleisön hiljensi Bachin Ciaccona-muunnelma (Partita II). Esitys oli omistettu edesmenneille yhteistyökumppaneille, legendaariselle basistille J-F Jenny-Clarkille ja rumpali Edward Vesalalle. Solisti liikuttui itsekin.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen/24.7.
Hypnoottista menoa
Lyömäsoitintaiteilija Mino Cinelu debytoi Suomessa oman yhtyeensä kanssa. Afrikkalaisen musiikin hypnoottinen toistonomaisuus ja pehmeä etnofuusio olivat herkullinen yhdistelmä. Cinelu ei tahtonut itsekkään pysyä nahoissaan, niin hauskaa oli.
Cinelulla on monipuolinen lyömäsoitinarsenaali, jota hän myös osaa käyttää. Soittoa siivittävät suhuäänteet, huudot ja kuiskaukset.
Sähkökitaraa (Mitch Stein) ja bassokitaraa (Etienne Mbappe) täydensi konemusiikki. Cinelu ei kuitenkaan tyydy soittamaan dat-nauhoja miksauspöydästä; oma DJ on otettu osaksi bändiä. Nuori Nikodemus hoiti tonttinsa mallikkaasti ja tuki taitavasti Cinelun työskentelyä.
Steinin kompissa kuului hienoväreisesti helmeilevä soundi, sooloihin hän pisti tuhti säröä. Stein kykenee luontevasti pusertamaan pentatonisen skaalan outoihinkin paikkoihin - ja se toimii.
...Vanhan ajan jamitunnelma elvytettiin. Cinelu kutsui lavalle Kuhnin ja suomalaisen Quartet Coyoten muusikoita, jotka innostuivat riehakkaaseen menoon.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen/24.7.
Kojootti ulvoo
Basisti Ape Anttilan sävellyksiin keskittyvä kojoottikvartetti osoittautui hauskaksi ja persoonalliseksi... Kojootin saksofonisti Manuel Dunkel on solisti, jota kannattaa tulevina vuosina seurata.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen/24.7.
Keitelejazz räväkästi vauhtiin
Teltassa hyväntuulista punkjazzia ja astrotunnelmia
16. Keitelejazz sai riehakkaan ja energisen lähtöpotkun torstaina. Päätapahtuma-areenalla jazzteltassa soitettiin suomalaisin ja ruotsalaisin voimin noin kahdeksallesadalle kuulijalle. Myös keskuspuiston rock-iltapäivä kiinnosti yleisöä ja jatkoklubi oli odotetusti täynnä vieraita.
Teltan avausbändi, ruotsalainen The Jack Brothers -trio, sai hieman epäkiitollisen tehtävän. Yleisöä vasta saapui paikalle, ja samanaikaisesti se on saatava mukaan. Yleisöllä oli pieniä vaikeuksia virittyä mukaan ronskiin menoon, mutta yhteinen sävel sentään löytyi.
...
Pilailun taustalla on kärkevää yhteiskuntakritiikkiä ja hellää musiikillista parodiaa. Trion vimmaisessa punkjazzissa on runsaasti persoonallista voimaa. Mikään ei tunnu olevan ruotsalaisille vierasta, unkarilainen tanssi sointuu luontevasti perinteiseen mainstreamiin ja katusoittoon.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen/22.7.
Svengiä, meditaatiota ja soulin sykettä
Keitele sykki heimotunnelmissa
Illan pääesiintyjä oli suurta arvonantoa nauttiva brittifonisti Iain Ballamyn ACME. Ballamyn ryhmä on pieni, mutta äärimmäisen hioutunut ja monipuolinen.
...
Ballamy kertoo keräävänsä vaikutteita ympäri maailmaa. Nyt esiin nousivat mm. reggae ja Karibian alueen ainekset. Ballamyn tenorisointi viehätti täyteläisyydellään.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen/23.7.
Top rates to a risk investment. Brave programme policy
of Keitelejazz Festival lead to a great artistic feat.
(Headlines/KSML/Voutilainen 26.7.)
Keitelejazz Festival has won a place in the first row of
Finnish music festivals...Serious jazz fans should place
Keitelejazz to the pole in the next year's festival season.
Pohjalainen/Suvanto 25.7.
Teenaged Keitelejazz festival is doing well.
15 year old
happening has grown to a 4 day, relaxed jazz weekend
with more than 5000 visitors. Äänekoski's own festival
has been able to preserve dense atmosphere that is
appreciated by both musicians and audience.
Savon Sanomat/Räsänen 25.7.
15th Keitelejazz Festival was an astonishing piece of
work from Äänekoski Jazz federation.
To celebrate anniversary there was more money than
ever invested in the programme. The organizers did not
acquire "safe" names, on the contrary the money was
invested in artists that were not very well known in
Finland.
This policy was a manifestation of courage and
unprejudiciousness - hats off to that. However, as the
new names of Keitelejazz Festival were also very
interesting artists requiring close investigation, hats
off is not enough, I must also bow my thanks.
The risk was worthwhile, absolutely. Festival as a whole
manifested that the organizers of Keitelejazz know and
feel what's up and how to create a festival programme
simultaneously entertaining and artistically
ambitious.
There was a top rate on this risk investment, not necessary
in money, but certainly in strong experiences. Three nights
a row, the music and the atmospehere was great.
I believe the foreign musicians also got a positive
impression of Keitelejazz and the Finnish jazz audience
- the reception was enthusiastic.
KSML/Voutilainen 26.7.
Swedes took the festival. Individuality and innovacy main
elements (Headlines)
15th Keitelejazz in Äänekoski was
built on Swedish jazz.
Sweden is one of the leading jazz countries in Europe and
there are plenty of artists to choose from. The organizers
chose well: the groups were interesting.
Wonderful Rigmor
Singer Rigmor Gustafsson's position was ungrateful:
the
media in Sweden has given a lot of attention to her and she
has a career in the States, too, but still she isn't well known
in Finland. Gustafsson sang with cool professionality, her
technique is fascinatingly modern and still she carries on
the best tradition of jazz singing.
Änglaspel is already an institution
in native Sweden. Original
humour and playfullness makes Änglaspel's performances
enjoyable...collective improvisation is something these
swedes do well.
Swedish section was succesfully completed by
Anders
Widmark Trio. Pianist Widmark has received rave reviews
lately with his album based on psalms. In advance I was
afraid of the contact between the artist and the audience in
a big tent, but there was no problem.
Pohjalainen/Suvanto 25.7.
It is really rewarding when somebody gives you the
chance to "find" such top performers as in the two
Keitelejazz concerts on Saturday. Five groups, one from
Finland, Sweden and US, two from France, and each of
them really outstanding artists with originality.
KSML/Voutilainen 26.7.
French guitarist Nguyên Lê's Trio
exploded the festival
tent like Bill Bruford's Earthworks the night before.
Lê fulfilled all the expectations based on his excellent
recordings and even gave a lot of extra. Trio's material
was varied, from high speed, funk/rock-edge gunning
up to meditative, etheric sounds. Trio's musicians are all
formidable virtuosos. Best thing about the artistry of Lê,
bassist Linley Marthe and drummer Laurent Robin is their
ability to serve the musical unity with their individual skills.
KSML/Voutilainen 26.7.
Earthworks' joy of life was delivered to the audience.
Legendary Bill Bruford's band gave a great concert
in Äänekoski
(Headlines)
Highly personal band was also the opener of
the concert,
Änglaspel.
The music of the group can be characterized as post bop,
but this is still not common mainstream. At moments there
were New Orleans -spirited collective improvisations and
most important: a lot of weird humour. When the band
sang, you couldn't tell if they were serious or not.
Young Swedish singer Rigmor Gustafsson was good,
at
points excellent. Gustafsson's singing was expressive and
her joy of performing was catchy. Own tunes were of high
quality. Rigmor is a real promise on the demanding field of
jazz singing.
Rigmor Gustafsson Quintet and Änglaspel
received a
rewarding feedback from the packed audience, but the real
fulfillment was - as you could tell - Bill Bruford's Earthworks.
The audience listened to this music with exceptional intensity.
Earthworks' musicians are not yet very well known. However,
Bruford clearly has the ear for the rising stars: bassist Mark
Hodgson and keyboardist Steve Hamilton are extremely
reliable jazzmen and saksophonist Patrick Clahar is
absolutely fabulous.
Clahar played the most far out solos of the night, and was
very important in Earthworks' succes as a whole.
Earthworks got carried away, they played for almost two
hours, and with evergrowing intensity. This concert will
certainly be remembered, not only because of the drummer
legend, but most of all for the positive and energetic music.
KSML/Voutilainen 26.7.
Atmosphere of elegancy
Besides the Swedish theme Keitelejazz represented
many
interesting foreign artists to Finnish jazz audience.
Vietnamese-born guitarist Nguyên Lê brought a refreshing
pulse to the festival. American singer Nnenna Freelon is one
of the most promising vocalists of our era. Her technique is
perfect and her way of expression is extremely elegant.
The most interesting foreign jazz group this year was however
Bill Bruford's Earthworks. Bruford is an innovator. The playing
of Earthworks is full of surprising hooks and tricks.
Pohjalainen/Suvanto 25.7.
Sami Saari and Cosmosonic was an explosion, the
band was applauded back on stage over and over
again. Show-man Saari got the audience singing and
was in no hurry to leave the stage.
Savon Sanomat/Räsänen 25.7.
Sami Saari heats up the sold-out first night
of
Keitelejazz Festival
The opening night of Keitelejazz served
musical
temperatures from cool up to hot. Night's jazz
representative Jan Simons Band played with cool
stylishness, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit gave a concert
with rugged warmth and finally Sami Saari and
Cosmosonic whipped the audience sweaty'n'hot with
their soul & funk groove. This all with a sold-out house
must have made the organizers smile with ease.
KSML/Hämäläinen 24.7.
One of the most important happenings of jazz
summer
begins today in Äänekoski.
Kansan Uutiset 23.7.
The receipt of Keitelejazz is working
14th Keitelejazz Festival came to it's end
on Sunday. There
were quite as much listeners as expected and the foreign
stars gave their best. Especially Ray Anderson’s Pocket
Brass Band gave a great show.
What we got was pure jazz: skillful, sweaty,
enthusiastic
uptempo playing, lots of unbelievable solos and steps to
something new. Pocket Brass Band is a real pearl of the
jazz world. Anderson (T-bone, voc), Lew Soloff (trumpet),
Bob Stewart (tuba) ja Charli Persip (drums) played
something I didn't know much about before the gig. The
band confused me first with the line-up, then with fine
swinging and groove, joyous arrangements, perfect
control of instruments but most of all with their playing as
a group.
Ray Anderson had one extra thing, the kind
of charisma
that is seldom met.
To end up the night, for the second encore,
the foursome
jumped off the stage and marched around the tent among
the audience playing joyously swinging music.
KSML 27.7./ Vuorinen
Why always grow? Keitelejazz Festival in
Äänekoski has
found it's place and it's size. Everything works
extraordinarily well. 14th festival is a good example of the
power of voluntary work. There were about one hundred
volunteers and what they gave us was once again an
interesting high-quality happening.
Kansan Uutiset 28.7. / Mänttäri
Many a musician has warned us of overgrowth.
They like
to play here because this is a small festival where you can
get contact with all listeners (manager Plattonen in Kansan
Uutiset)
Äänekoski Jazz has found utterly
satisfying place for the
festival in Häränvirta Concert Park.
Kansan Uutiset 5.6.
Keitelejazz is working through to the elite of festivals
K-S Viikko 24.7.
High-quality music and relaxed atmospehere
are the
best sides of Keitelejazz
Helsingin Sanomat/Hauru 28.7.
Last summer Keitelejazz took it's place among
the best
festivals in Finland. The organizer, Äänekoski Jazz, has
been working for the festival for more than a decade. Last
summer's programme starring the legend of vocal jazz,
Betty Carter, and the well-working jazz tent plus beatiful
park milieu near town centre made a great festival.
One good festival is the best advertisement
to the coming
festivals.
KSML/Voutilainen 28.7.
The great feeling of the festival attracts
also the friends of
rock and opera
S-SL/Salonen 26.7.
The gigs of Aki Sirkesalo, Trilok Gurtu ja
Lenni-Kalle
Taipale were real Happenings that will be remembered.
They will surely work pro Keitelejazz when jazz tourists
plan their trips next summer.
KSML/Voutilainen 28.7.
'A wonder was experienced in
Äänekoski', was the start
of the Keitelejazz reportage by national afternoon paper
Ilta-Sanomat celebrating the performance of Betty Carter.
Helsingin Sanomat of the same day (29.7.) headlined of
the festival's renewal and placed Keitelejazz among the
best of festivals. Jyväskylä's Keskisuomalainen was
similarly enthusiastic.
The financial support from the town of
Äänekoski to the
festival was noted in the papers. Also the organization of
the festival was thanked, but naturally most attention was
paid to the matter itself: music and the artists chosen with
good taste.
Some picks of what was written:
"A fine gesture from the town of
Äänekoski: the financial
support of the Keitelejazz Festival was increased notably"
Keskisuomalainen/Mikko Voutilainen 27.7.
"Strong ladies starred the jazz feast... The
First Lady of
vocal jazz miraculously silenced the full tent and then finally
raised the audience to applaud and cheer standing."
Helsingin Sanomat/Jukka Hauru 29.7.
"And a feast, almost unbelievable feast it
grows into. Never
before in the 12-year history of Keitelejazz Festival has there
been a similar collective ecstasy. In general, it is almost
unique to get to witness interaction of the audience and the
performer this concentrated and still so open."
KSML/Voutilainen 29.7.
" Betty Carter spent only one day in
Äänekoski, but her
impressions of the festival were flattering to the organizer:
"Ten points to arrangements! And same points to the
audience! the great diva expressed her thanks."
Ilta-Sanomat/Marja Kyllönen 29.7.
"The concert of Betty Carter and her trio was
an
unforgettable experience to listeners and best possible
advertising to Keitelejazz as a festival."
KSML/Voutilainen 29.7.
"This year's theme was 'The Ladies in Jazz'.
Alongside with
Betty Carter the best musical experiences of this summer
(and perhaps the whole of the jazz year) was offered by
Norwegian songstress Sidsel Endresen."
HS/Jukka Hauru 29.7.
"The immensely powerful performance of Norwegian
songstress Sidsel Endresen was one of the highlights of the
festival." Sisä-Suomen Lehti/Juha Hintikka 30.7.
"The performance of the duo is built on a flow
of songs and
improvisations... The listener is caressed with incomparably
fresh interpretations of highest originality... Sidsel Endresen
can make every single sound meaningful. Less is more."
KSML/Voutilainen 29.7.
Sopranosaxophonist Dave Liebman, bassist Lars
Danielsson,
pianist Bobo Stenson and drummer Jon Christensen build up
a fabulous jazz quartet. Each musician represents the elite of
his instrument, but what is more important, the individual set of
knowledge, skill and emotion is serving the collective...
a modern jazz group of such high standards is seldom to be
experienced." KSML/Voutilainen 28.7.
"Smart audience and good atmosphere gave me
the
impression that Keitelejazz has good chances to become one
of the most significant festivals in Finland." HS/Hauru 29.7.
