Keitelejazz-arvioita viimeisten vuosien ajalta:
Lehdistökatsaus
2005
Lehdistökatsaus
2004
Lehdistökatsaus 2003
Lehdistökatsaus 2002
Lehdistökatsaus 2001
Lehdistökatsaus
2000
Lehdistökatsaus 1999
Lehdistökatsaus 1998
Lehdistökatsaus 1997
Lehdistökatsaus 1996
Keiteleen juhla huipentui jazzin rajoja koettelevaan finaaliin
"Keitelejazz on vakiinnuttanut asemansa yhtenä Suomen johtavista jazzfestivaaleista ja jälleen kerran on syytä onnitella järjestäjiä onnistuneista ohjelmistovalinnoista. Perjantain ja lauantain pääkonsertit olivat hienoja sekoituksia kumpikin."
"Lauantai jazz-annos tarjosi tiivistä musisointia laidasta laitaan: John Abercrombien kvartetin nautittavaa modernismia, Louis Sclavisin Big Napolin räjähtelevää performanssia ja Dave Weckl Bandin hurjaa fuusiotykitystä."
"ECM-veteraani John Abercrombie on pitkään kuulunut maailman huippukitaristeihin ja Keitelejazzin keikka oli monin tavoin mieleenpainuva... Abercrombien modernissa jazzilmaisussa on polyfonista vaikuttavuutta ja eleganttia musiikillista sielua. Musiikilliset impressiot vyöryvät esiin tarkasti mutta pakottamatta ja kosketuksessa on aitoa ja herkkää tunnelmallisuutta."
"Multi-instrumentalisti Louis Sclavis kuuluu ranskalaisen modernin jazzin tiennäyttäjiin ja hänen konserttinsa ovat aina kiintoisia tapahtumia. ...Sclavisin esitykset ovat showperinteen mukaista hauskanpitoa, johon kuuluu aina runsaasti improvisoituja osuuksia. Musiikissa korostuvat Välimeren runsaat ainekset sekoitettuna maailmanmusiikin hengessä tapahtuvaan irrotteluun. Big Napoli onkin vaikuttava ilmestys konsertissa ja tunnelma lähes hurmoksellinen paikoittain."
"Funkpohjainen soitto oli rajua ja tiivistä, paikoin jopa loisteliasta sisällöltään. Äärimmäisen tehokkaat rytmitykset loivat uskoa fuusion tulevaisuuteen, jokaisen nuotin ollessa huolella artikuloitua ja yhteissoiton hyvin kehittynyttä. Wecklin tarkat ajoitukset ja fantastiset rumpufraseeraukset takasivat hänelle selkeän johtajan roolin bändissään. Wecklin luoma sähköinen energia oli käsin kosketeltavaa."
Jarmo Valkola/Keskisuomalainen 1.8.2005
Äänekoskella ääniä
myös kuunnellaan
Louis Sclavis nostatti teltan tunnelmat kattoon
"Keitelejazz määrittää nykyään Keski-Suomen identiteettiä enemmän kuin vehmaus. Se on parissa vuosikymmenessä noussut kaljatelttafestivaaliemme musiikilliseksi ykköseksi. Jazzia jalostetaan Äänekoskella siinä missä selluakin. Laatu ratkaisee."
"Vaikka konsertit vietetään puiston rantateltassa, "kaljatelttafestivaali" tyypillisine piirteineen ei tule edes mieleen. Äänekosken ilmiö on edelleen se, että musiikin ääntä kuunnellaan. Keitelejazzin yleisö on poikkeuksellisen vastaanottavaista, ennakkoluulotonta ja asiantuntevaa."
"Keiteleen päkonsertti oli kokonaisuudessaan festivaalin historian onnistuneimpia. Kaari nousi kitaristi John Abercrombien kamarijazzista Sclavisin kautta rumpali Dave Wecklin virheettömään funk-fuusioon."
"Keiteleellä koettiin jopa hämmästellen kuinka hyvin hienostunut, hiljainen, mutta samalla dynaaminen kamarijazz hiipi kuin salaa korvien väliin. ...Abercrombien musiikki oli kaunista ja kuulasta kuten ECM-tyylissä on aina ollut tapana, mutta äkkiä sieltä nousivat esiin vahva vuorovaikutus, vaikuttavat yksilösuoritukset ja ovelasti kiemurtelevat teemat. Kappaleiden lopetukset olivat suuressa huumorissaan omaa luokkaansa ja näin jälkimaku oli täysipainoinen."
"Esimerkillistä Keitelejazzissa oli myös se, kuinka juuri Sclavisin hullun huikea seitsikko nousi yleistunnelmiltaan kisojen ehkä pidetyimmäksi orkesteriksi. Klarinetisti ja sopraanosaksofonisti Sclavis on ollut eurooppalaisen modernismin eturintamassa yli 20 vuotta."
"Louis Sclavis on paitsi ylittämätön puhallinvirtuoosi, myös tarkka ja vaativa orkesterinjohtaja. Näin musiikin vapaat sfäärit nousivat aina myös taituruutta vaativaan teemoitteluun ja sekatahtien ilotulitukseen joissa juuri zappamainen purevuus ja konserttimusiikillinen eleganssi kohtasivat."
"Rumpali Dave Weckl on taituruudessaan ollut viime vuosikymmeninä nimenomaan rumpalien rumpali. ...Wecklin leipälajia on funkaava jazzbeat, kellon tarkat aksentit ja soundeiltaan äärimmäisen hiottu ja rikas rummusto. Weckl myös svengaa ja osaa nyansoida, joten virheen virhettä tai sähläyksen makua ei hurjimmissakaan ryminöissä kuulla."
"Kuulijat saattoivat keskittyä ilman temaattisia tai sisällöllisiä paineita vain suorituksen tasoon, joka olikin kaikkien osalta huikea: Wecklin lisäksi myös fonisti Gary Meek, sormiomies Steve Weingart ja basisti Tom Kennedy soittivat rennosti ja virtuoosimaisesti."
Jukka Hauru/Helsingin Sanomat 1.8.2005
"Kaljatelttafestivaali", jossa musiikki selvästi pääosassa
"Upea paikka, sopivankokoiset puitteet, erinomaiset järjestelyt ja mielenkiintoinen ohjelma. Siinä yksinkertaisuudessaan resepti, jonka avulla äänekoskelaiset jazzinystävät organisoivat jälleen kerran onnistuneen Keitelejazz-tapahtuman Häränvirran partaalle."
"Nyt jo 21. kerran järjestetty tapahtuma on monien eri arvioijien mukaan vakiinnuttanut asemansa yhtenä kaikkein parhaana vuotuisena jazzfestivaalina Suomessa."
"Illan häkellyttävimmän musiikkipläjäyksen tarjosi kuitenkin ranskalainen fonisti ja klarinetisti Louis Sclavis Big Napoli -yhtyeensä kanssa. Siinä tuli jazzia, etnoa, rockia ja ranskalaista räppiä kerralla tyrmäävä annos. Esiintyminen oli osa ranskalais-pohjoismaista Jazz Transit -yhteistyötä. Jazz-transsikaan ei ollut esityksestä kaukana."
Jarkko Mänttäri/Kansan Uutiset 2.8.2005
Coughlanin lauluissa soi elämä ja huumori
"Coughlan ei ole folk-taustoineen mikään vokaaliakrobaatti, mutta jazzahtavissakin paloissa oli poikkeuksellisen pelkistettyä syvyyttä, bluesia. Parhaiten Coughlanin koruttomalle altolle sopivat surumieliset balladit koskettavine tarinoineen."
"Monet tulivat kaukaakin kuntelemaan illan päättänyttä Värttinää, sillä tuo 1990-luvun menestysyhtye keikkailee Suomessa nykyään harvemmin kuin ulkomailla. ...Laulajien ohella Värttinä on nyt ehjö kokonaisuus tasokkaine orkestereineen. Kuusimiehisen kombon työ tukee saumattomasti laulujen lennokkaita sekatahteja."
Jukka Hauru/Helsingin Sanomat 1.8.2005
Naisenergia täytti Keiteleen rannat
Mary Coughlanin sensitiivisyydessä tuntuu elämänläheinen
karheus
"Holidayn kestohitti God Bless the Child" soi kauniina versiona Keiteleen rannalla ja konsertin kaikkein pysäyttävin hetki koettiin kun Coughlan tulkitsi laulua "ajasta, joka vie rakkauden pois hänen luotaan". Tuohon sävelmään kietoutui suurta draamaa, inhimillistä elävyyttä, jazzia ja bluesia yhdistävää intiimiä kärsimysnäytelmää ja ennen kaikkea loisteliasta äänellistä tulkintaa."
"Mary Coughlan on Irlannin lahja maailmalle, suuri artisti, jonka karismaattisuudessa ja pitkälle viedyssä kohtalokkuudessa on jotain samaa kuin oli Marlene Dietrichin ja myöhemmin esimerkiksi Marianne Faithfullin tai Christine Perfectin kaltaisissa esiintyjissä."
"Lyytisen ääni on bluesympyröissä hento, mutta silti hyvin toimiva ja Lyytisen kyky olla bändinsä keskipiste on nautittavaa katsottavaa."
"Värttinä on omalla tasollaan maailmanluokan poppoo ja esiintymisessä on selkeää ammattitaitoa, juuri sellaista, jota voidaan viedä minne tahansa maailman kolkkaan."
Jarmo Valkola/Keskisuomalainen 31.7.2005
Tulossa pienellä viiveellä...vuosihan tässä vasta on mennyt...
Laatujazz ja naiset valloittivat Äänekosken
"Yhdeksästoista Keitelejazz oli jälleen tasokas ja puitteiltaan miellyttävä tapahtuma. Se on Keski- ja Pohjois-Suomen jazzfestivaaleista toinen, jossa on vielä säilynyt pyrkimys musiikillisesti tinkimättömään ohjelmistoon. Toinen on Raahen Rantajazz."
"Mari Boinen maaginen ääni sai tapansa mukaan intoutuneen vastaanoton. Boinen taika ei ole vuosien aikana juuri himmennyt, mutta hienoista musiikillista uudistumista sopii jo toivoa."
"Hämmästyttävää oli
jälleen (Arild) Andersenin lähes rockaava virtuoositeetti. Hän
aloitti 70-luvun alussa Jan Garbarekin kanssa, eikä lento ole lainkaan
laantunut. Mainio persoonallisuus oli myös Heral taitoineen ja
huumoreineen.
Parhaimmillaan duo synnytti huikean dynamiikan."
"Suorituksen taso ja synkooppien mutkikkuus olivat Pontyn musiikissa jälleen ihailtavia, mutta kokonaisuus jäi hieman tasapaksuksi."
"Keitelejazzin parhaasta jazzsoolosta vastasi U-Street All Starsin altisti Markus Holkko. Siinä meillä on varsinainen Charlie Parker. Hän, kuten koko yhtye, näyttää osittain uusittuine ohjelmistoineen edelleen kehittyvän. Yhtyeen nu-hardbopin lentoa saattoi vain ällistellä."
Jukka Hauru/Helsingin Sanomat 28.7.2003
Keitelejazz päättyi säveliloitteluun
"Hulvaton pelimannihenkisyys ja virtuoottinen sooloilu leimasivat Keitelejazzin päätöskonserttia lauantaina."
"Kööpenhaminaan parantumaan jäänyt pianisti (Carsten Dahl) ei nyt siis päässyt osaksi komppikaksikon musiikillisesta iloittelusta. Andersen ja Heral eivät jääneet surkuttelemaan puuttuvan jäsenen perään, vaan hyppäsivät täysillä nautiskelemaan sointusoittimettoman tilan käytöstä."
"Duo antautuikin villihköön menoon käyttäen välineinään outoja tahtilajeja, looppien ja samplejen ryydittämää kiinnostavaa rytmiikkaa sekä herkästi toisiinsa reagoivaa improvisointia."
"Pontyn orkesteri oli luonnollisesti miehitetty virtuoottisilla soittajilla. Reippaimmalla asenteella mukana oli basisti Guy Nsangué Akwa, joka ei juuri malttanut paikoillaan pysyä koko keikan aikana, vaan nautiskeli lavallaolostaan silminnähtävästi - ja se kuului myös soitossa."
"Viulisti Ponty on oman tiensä löytänyt, ja pysyttelee sillä, vaikka soittajat ympärillä hieman vaihtuisivatkin. Maestron itsensä musisointi kuulosti vaivattomalta hänen soittaessaan nopeita juoksutuksia ja arpeggioita parhaaseen 70-luvun tyyliin."
"Suurimman osan keikasta Ponty Quintetilla oli Äänekoskella noin yksi vaihde, ja se oli täysillä eteenpäin."
"Helsingin svengi-ihme U-Street All Stars on parin vuoden aikana vakiinnuttanut paikkansa maan kovimpien jazzbändien joukossa. Sen saattoi todistaa myös Äänekoskella: orkesterin yhteissoitto on saumatonta, biisit hyviä ja sooloilut kiinnostavia."
Aleksi Manninen/Keskisuomalainen 28.7.2003
Mari Boine hypnotisoi yleisönsä
"Rantapuiston jazzteltassa on suorastaan
hypnoottinen tunnelma. Norjansaamelaisen Mari Boinen vahva ääni
kaikuu kauas ja yleisö on pimentyvässä illassa aivan hiljaa.
Loistovalinnaksi osoittautunut saamelaisen kulttuurin tulkitsija oli
tämän vuotisten Keitelejazzien ehdoton ykkönen. Boinesta puhutaan
paljon ja kauan taatusti myös Äänekoskella."
"Hulvaton Aprés de ma Blonde oli monen katsojan suosikki. Katusoittajien esityksen aikana ei tarvinnut pidätellä nauruaan."
Sanna Kuitunen/Sisä-Suomen Lehti 29.7.2003
"Keitelejazzin 19. vuosikerta jätti hyvän maun. Pääkonserteista torstain rytmimusiikki-ilta täytti jälleen tehtävänsä ääneseutulaisena kansanjuhlana. Perjantain naisäänten varaan rakennetussa illassa nuoret kotimaiset kyvyt kehystivät kauniisti norjansaamelaisen Mari Boinen loistavaa konserttia. Ylitsevuotavan runsaana lauantai-iltana koettiinkin sitten peräti neljän hienon yhtyeen voimin yksi vuoden parhaista jazzkonserteista Suomessa."
Pentti Ronkanen/Suomijazz.com 1.8.2003
Piiparit jazzin rajalla : Keitelejazzeilla nähdään myös kuvataidetta
Jazzin merenneito atrain ja mikrofoni kädessään on merestä nousevan aallonliikkeen loiskauttamaa taidetta, joka on tilaustyö Keitelejazzin logoksi. Kauneinta Husido-Simyä.
Tuula Savolainen/Keskisuomalainen 24.7.2002
Jukka Tolonen pärjää kahdella kitaralla
Äänekosken bändikurssilaiset saavat oppia nöyrältä kitaramestarilta
Jukka Tolonen on tunnetuin kurssin vetäjistä ja suomalaiskitaristeista yleensä. Hän ei kanna tähteyden kiroja. Ystävällinen ja kärsivällinen ote luo luokkaan rennon tunnelman. Kenenkään ei tarvitse kuvia kumartaa.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 26.7.2002
Keitelejazzissa lupaavat alkutahdit
Keitelejazz sai lupaavan alun, sillä yleisöä ensimmäisissä konserteissa oli yli odotusten. Torstaina jazzteltan täyttivät bluestaiturit Micke Björklöf & Blue Strip, sekä suuren yleisön suosikit Samuli Edelmann ja Neljä Ruusua
Maija Voutila/Keskisuomalainen 27.7.2002
Silmäniloa ja raskaita soundeja jazzeilla
Bluessession jälkeen estradille nousi korvia särkevän kiljunnan voimin Samuli Edelmann. Lavan edusta miehittyi kaikenikäisistä naissukupuolen edustajista ainakin viiden metrin paksuudelta. Innokkaimmat fanit osasivat Edelmannin biisien sanat ulkoa etu- ja takaperin.
Sanna Kuitunen/Sisä-Suomen Lehti 27.7.2002
Keitelejazzin perjan-ilta alkoi keskittyneesti Joakim Milderin jazzilla, kasvoi ja tiivistyi lauluyhtye Rajattoman myötä ja päättyi yleisiin jameihin Sami Saaren ja Stockholm-Helsinki Funk All Starsin siivittämänä. Konsertissa oli hyvä kaari.
Maija Voutila/Keskisuomalainen 28.7.2002
Keitelejazz on joka vuosi esitellyt uutta ruotsalaista jazzia. Nyt oli siis saksofonisti Joakim Milderin vuoro. Kokoonpano oli kovaa tasoa: kompissa rumpali Peter Danemo ja basistina pohjoismaista eliittiä edustava Christian Spering. Kolmen puhaltajan etulinjasta Milder itse oli yllättäen vähiten kiinnostava solistina, sen verran mielenkiintoista sanottavaa oli trumpetisti Staffan Svenssonilla ja etenkin pasunisti Peter Dahlgrendilla. Milder toki kantoi sävellysvastuun. Yhtyeen musiikki oli tuoretta, vasta tälle uudelle kokoonpanolle sävellettyä. Kamarimusiikillista pehmeyttä ja kiireetöntä herkkyyttä tavoitettiin, mutta kokonaisuus kääntyi hieman kuivakkaaksi jazzmodernismiksi, eikä yhtye ollut ehkä aivan oikeassa paikassa tässä esiintyjältä vangitsevaa karismaa vaativassa telttaympäristössä.
Pentti Ronkanen/Suomijazz.com 5.8.2002
Täydellisen oikeassa paikassa oli sen sijaan lauluyhtye Rajaton. Itse asiassa on vaikea kuvitella missä tämä huippulahjakas laulajisto voisi olla väärässä paikassa! Vaikka yksi kuudesta laulajasta oli sairauden vuoksi joutunut jäämään pois, Rajaton oli täydellisen vakuuttava vajaanakin. Todella vaikeita sovituksia, mutta helponkuuloisesti, mukaansatempaavan elämäniloisesti ja musikaalisesti esitettynä. Kansanrunouden tunnelmista Beatles-menopaloihin: saattaa kuulostaa tylsältä ja loppuunkalutulta, mutta on käytännössä kaikkea muuta. Ja mahtuipa eläväiseen konserttiin sirkusnumerokin: Jussi Chydeniuksen riemastuttava "rumpu"-soolo (siis todellakin rumpusetti symbaaleineen kaikkineen ihmisäänellä tehtynä) jäi varmasti lähtemättömästi kuulijoiden tajuntaan.
Pentti Ronkanen/Suomijazz.com 5.8.2002
Illan toisen esiintyjän, Rajaton-lauluyhtyeen, aloitettua yleisö innostui laulamaan yhtyeen mukana. Illan huipennus oli, kun lavalle nousi jammailemaan Sami Saaren tähdittämä Stockholm-Helsinki Funk All Stars.
Maija Voutila/Keskisuomalainen 27.7.2002
Monipuolista, pääasiassa uutta a cappella -musiikkia esittävä Rajaton on laulamassa jazzfestivaalilla mielellään. Jazzympäristö täydentää rajattomasti musiikin eri alueilla viihtyvän yhtyeen festivaalikokemusta, sillä bändi on esiintynyt niin klassisen musiikin kuin kansanmusiikkitapahtumissakin"
Maija Voutila/Keskisuomalainen 27.7.2002
Rajaton koko harmillisen takaiskun juuri ennen Keitelejazzin keikkaa: baritoni Ahti Paunu sairastui, ja lauluyhtye joutui vetämään keikan ilman yhtä miesääntä. Huoli puutteellisesta soundista oli kuitenkin turha, sillä muutaman varovaisen biisin jälkeen Rajaton yltyi sekä rokkaavaan revittelyyn että herkkien tunnelmakuvien luomiseen. Essi Wuorela ja Virpi Moskari (sopraano), Soila Sariola (altto), Hannu Lepola (tenori) ja Jussi Chydenius (basso), lauloivat kerrassaan loistavan keikan!
Maija Voutila/Keskisuomalainen 28.7.2002
Ilta viileni, lanteet notkuivat
Stockholm-Helsinki Funk All Stars on sitä miltä nimikin kuulostaa, suomalaisista ja ruotsalaisista funktyypeistä koottu kuusimiehinen, bailuhenkinen kokoonpano, joka sai lanteet hetkumaan viilenevässä illassa.
Maija Voutila/Keskisuomalainen 28.7.2002
Stockholm/Helsinki Funk All Starsin tehtävänä oli päättää perjantain konsertti liikkeeseen. Bändi kutsui tanssiin. Valitettavasti elastisen ja muuntuvan, eläväisesti toimivan funkrytistyksen sijaan bändi urautui yksitoikkoisiin halonhakkuujyskeisiin. Ei kai funkrytmiikan tarvitsisi puuduttavan tylsää olla?
Pentti Ronkanen/Suomijazz.com 5.8.2002
Kun eivät nuo jatsimuusikot tai jatsidiggarit tosissaankaan ole ihmisiä omituisempia. Eikä tarvitse maksaa kalliita jäsenmaksuja voidakseen nauttia oivaltavasta musiikista, joka onnistuu samaan aikaan olemaan rennon huoletonta mutta tarkkaan mietittyä ja treenattua. Sen kun kävelee jatsibaariin, kirjastoon tai Rantapuistoon. Osansa saa köyhäkin.
Raisa Nerg/Sisä-Suomen Lehti 25.7.2002
Keitelejazz sujui tyylikkäästi
Sankasta yleisöjoukosta ja tyytyväisistä ilmeistä saattoi jälleen kerran todeta, että jazztapahtuma oli onnistunut. Lippuja myytiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mikä tietenkin on selvä merkki siitä, että tapahtuman kehittelyssä ollaan oikeilla jäljillä. Musiikin kirjo oli aiempaa laajempi, mutta silti perjantain ja lauantain anti riittivät tyydyttämään vaativankin jazzharrastajan toiveet.
pääkirjoitus/Sisä-Suomen Lehti 30.7.2002
Keitelejazz päättyi tasokkaasti
18. Keitelejazz päättyi lauantaina antoisaan konserttisarjaan. Tarjolla oli jazzia laidasta laitaan, älyllisestä särökkääseen ja rehevään iloitteluun. Uuden pohjoismaisen jazzin mielenkiintoisin edustus tuli tänä vuonna Tanskasta. Konserttien svengi sai yleisön jalat liikkumaan.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2002
Tyylien sekoitus huipensi jazzjuhlan
Kahdeksastoista Keitelejazzin päätöspäivä lauantaina oli jännittävä ja onnistunut tyylicocktail.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2002
Takamäen ja Pablo Cuecon improvisointiin
pohjaava duo oli yksi lauantain kohokohtia.
Duo esiintyi täysin akustisesti, ilman mitään
äänenvahvistusta tai digitaalisia laitteita. Kerrassaan
ällistyttävää, millaisen tilakaiun he loihtivat
aikaan...
Cueco mykisti yleisön iranilaisen zarb-rummun käsittelytaidoillaan.
Hänen lyöntitekniikkansa on vahva ja nopea. Äänen
vapauttaminen on ilmiömäisen taitavaa ja sormitekniikkansa avulla
hän luo vaikutelman, että lavalla olisi useitakin
lyöjiä.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2002
Konsertti edusti Vapaita ääniä pelkistetyimmillään. Tätä kuvasti Takamäen aloitus: pelkkää hengitystä, huohotusta ja huokumista. Siitä noustiin pikkuhiljaa Cuecon rytmimaton päällä leijuvaan pelkistettyyn, temaattisesti yksinkertaiseen musiikkiin. Lisäsoittajia ei kuitenkaan kaivattu. Ääniä saatiin vähän, mutta riittävästi.
Pentti Ronkanen/Suomijazz.com 5.8.2002
Tanskan tuimia nuoria miehiä edusti
Itchy-yhtye.
Yhtyeen tanakka ja teräväaksenttinen rytmiikka puri vastustamattomasti.
...Innasen ja Itchyn oman fonistin, Jakob Dinesenin tuoretta dialogia oli
ilo kuunnella.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2002
Byron on arvonsa tiedostava USA:N nuoren polven
säveltäjä ja bändinjohtaja. Musiikki on hyvin
älykkäästi strukturoitua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita
kuivakiskoista rationalismia; ajoittain ryhmän pureva lattarisvengi
vetosi voimakkaasti jalkoihin. Sekstetillä on runsaasti persoonallista
voimaa ja sen selkeälinjainen konsepti toimii erinomaisesti.
...Byronin nopea tekniikka on häikäisevää ja klarinetin
rajoja rikkovaa käyttöä on tervehdittävä
iloiten.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2002
Don Byronin bändi on täynnään maailmanluokan muusikoita. Yhtye ylsikin hienoon ja tasapainoiseen sointiin. Tunnetasolla Byronin projektissa on kuitenkin jotakin joka jättää kylmäksi. Bändi on tiukasti Byronin kontrollissa, eikä soittajilla ole tarpeeksi vapauksia jotta hommasta syntyisi myös livenä hieno kokemus. Yhtyeen ajoittainen lattarisvengikin tuntui aidon asian sijasta älylliseltä svengin tarkkailulta ja tutkimiselta. Tarkasti sovitettu musiikki soi kuin levyltä. Byron taitaa itse asiassa tavoitella taidemusiikin tapaista kapellimestarin suhdetta suhdetta esitettävään musiikkiin ja yhtyeen muihin soittajiin. Hieno pianisti Edsel Gomez oli ainoa joka uskalsi hieman irrotella, ja pystyi tarjoamaan ulkopuolisen tarkkailun sijasta oikeaa tunnetta, aitoa elämyksellistä tavaraa kuulijalle.
Pentti Ronkanen/Suomijazz.com 5.8.2002
Dorge tekee omaperäistä musiikkisynteesiä. Hänen ryhmällään on taipumus soittaa "kuin viimeistä päivää". Musiikki ei silti karkaa käsistä. Oikea annos teatraalisuutta kruunasi esityksen.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2002
Viidakkobändi paahtoi sydämensä
kyllyydestä, ilman mitään väkinäisyyden tuntua.
Lyömäsoitinvirtuoosi Ayi Solomon löi ja tanssi itsensä
kertaheitolla keskisuomalaisten sydämiin. Katumusiikin perinteiden
mukaisesti puhaltajat lähtivät myös yleisön joukkoon
viihdyttämään. Itchyn fonisti Dinesenkään ei malttanut
pysyä lavalta pois, ja miksi olisi, kun hauskaa kerran oli.
...ylimääräisinä esitetyt instrumentaalit Summertime
ja Stormy Monday Blues sai yleisön lopullisesti haltioihinsa. Keitelejazz
tulee nauttia loppuun saakka!
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2002
Pierre Dorgen luotsaama New Jungle Orchestra joutui siis valitettavasti olosuhteiden uhriksi. Suosiollisemmissa olosuhteissa kyseessä olisi ollut yksi kaikkien aikojen Keitelejazz-keikoista. Nyt lauantai-ilta kääntyi hyytävän kylmäksi yöksi ennen bändin settiä, ja osa yleisöstä lähti hakemaan suojaa pakkaselta ilmeisesti pääesiintyjäksi kokemansa Byronin jälkeen.
New Jungle Orchestra teki sen mitä oli tehtävissä, soitti omaperäistä etnovaikutteiden ja jazzin sekoitusta suurella sydämellä. Kyllä kuulijastakin on kivaa kun soittajat silmin nähden nauttivat siitä mitä ovat tekemässä! Puhaltajat käväisivät välillä yleisön joukossa töräyttelemässä ja Jakob Dinesen tunkeutui kuokkavieraaksi lavalle asti. Kaikesta huokui orkesterin hieno henki ja reilu meininki. Dorge oli Byronin tavoin selkeä johtaja, mutta aivan toisenlainen: auktoriteetin sijasta kannustava ja innostava kapteeni. Bändille ei voi toivoa kuin menestystä ja pitkää ikää, ja paljon keikkoja myös Suomessa.
Pentti Ronkanen/Suomijazz.com 5.8.2002
Bluesmestarit kohtasivat
Enulle kaikki viisi tähteä
Enun, Äänekosken tähtien ja Suomen bluesmestareiden kohtaaminen irtosi alusta loppuun onnistuneesti.
Keitelejazz käynnistyi ainutkertaisella Enu's Äänekoski All Starsin bluesrevittelyllä. Parin kappaleen jälkeen lavalle kapusivat ikinimet Dave Lindholm ja Pepe Ahlqvist. Kokoonpanon keikka sujui juuriaan myöten loistavasti.
Tuomas Pynnönen/Sisä-Suomen Lehti 28.7.2001
Jazzteltta pullisteli bluesin ja rockin ryskeessä
Avausbäni oli tänä vuonna paikkakunnan omista muusikoista muodostettu Enu's Äänekoski All Stars. Tiukan ryhmän vetäjä on kitaristi Enu Tikander.
Äänekoskelaiset olivat saaneet vieraikseen huuliharpisti Pepe Ahlqvistin ja kitaristi Dave Lindholmin. Kumpikin vieras pisteli parastaan, Ahlqvist väläytti nyt uutuutena myös kitaristin taitojaan. All Starsien Jaska Liimataisen myötä neljän straton yhteisvyörytys oli juhlavaa.
Bändi oli koottu Tikanderin aloitteesta vain tätä tilaisuutta varten. Sille toivoisi kuullun perusteella jatkoa.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 28.7.2001
Erityisesti naisyleisöä miellyttävä Karjalainen viihdyttää lähinnä vanhoilla hiteillään. Niitähän hänellä riittää. Huuliharpistina hän on kuin vanha idolinsa Bob Dylan: kun aikansa puhaltaa, niin kyllä jokin ääni menee väkisin kohdalleen.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 28.7.2001
Pääareenan ohella tärkeä paikka on myös Äänekosken Keskuspuisto, jossa pidetään iltapäivisin ilmaiskonsertteja...Lähinnä amatööreille ja aloitteleville yhtyeille tarkoitettu puisto on erinomainen paikka luodata nuorten yrittäjien intressejä. Perjantain tärkein yhtye oli Earth Turtle. Lähinnä Petri Kauton musiikkia esittävä nuorten ammattilaisten ryhmä innosti taidokkailla rytmikokeiluillaan ja kahden kitaran nerokkailla vuoropuheluilla.
Kautto on myös sytyttävä ja rajuääninen laulusolisti. Eiköhän olisi aika nostaa tämä bändi ensi vuonna pääareenalle?
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2001
Keitelejazz on vuosien mittaan ansiokkaasti tuonut esiin pohjoismaista jazzia. Ruotsalaistrio Berger-Knutsson-Spering valoi uskoa hieman uuvahtaneelta vaikuttaneeseen ruotsalaisjazziin...Trio edustaa salamannopeaa kommunikointia ja keskinäistä ymmärrystä... Hieno kokonaisuus!
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2001
Jukka Perko hurmiossa perjantaina. Olavi Virran tuotanto taipui soittajien käsissä mukavasti jazziksi. Tenori- ja alttosaksofoni hurmasi kuuntelijan dueton ja ajoittaisen kilpailun keskellä.
Tuomas Pynnönen/Sisä-Suomen Lehti 31.7.2001
Jukka Perko & Hurmio-orkesteri
Punaiset lehdet, Mustasukkaisuutta, Hurmio, Leirinuotiolla ja muut tutut iskelmät soivat pienen yhtyeen tulkintoina komeasti ja paatoksellisesti, kuten asiaan kuuluu. Perko on tehnyt tyylikästä sovitustyötä. Tenori- ja alttosaksofoniduetoille ja ajoittaiselle kilpailuillekin rakentuvat asetelmat ovat herkullisia.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2001
Keitelejazzin perjantainen päävieras oli ranskalainen big band La Marmite Infernale... En liene ainoa, joka koki ajoittain orkesterin musiikin fyysisestikin hyvin voimakkaasti... kaoottiset totaali-improvisoinnit kuitenkin vuorottelivat rakentavampien tonaalisten ratkaisujen kanssa. Iloinen ja rajaton irrottelukin kuuluu asiaan... La Marmiten ainutlaatuinen sointi lepää tasokkaan puhallinsektion, erityisesti taipuisan vatopasuunaryhmän, varassa...La Marmite edustaa ranskalaista uutta luovaa musiikkia parhaimmillaan.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 29.7.2001
Kuinka yhdistää ryyppääminen ja kovaääninen seurustelu hyvän musiikin kuunteluun? Tämä ympyrän neliöimistä vaikeusasteeltaan muistuttava tehtävä tuntuu olevan erityisesti jazzfestivaalien järjestäjien huolena. Ongelma nousi Keitelejazzissakin esiin ainakin perjantai-iltana, joka oli etukäteen linjattu varsinaiseksi jazz-illaksi.
Jarkko Mänttäri/Kansan Uutiset 31.7.2001
Laatujazz soi Äänekoskella kilpaa "älämölön" kanssa
Äänekosken Keitelejazz tarjosi tänäkin kesänä tasokasta jazzia ja muuta rytmimusiikkia. Tosin ainakin varsinaisena jazz-iltana perjantaina musiikkia joutui kuuntelemaan yleisön häiritsevän "älämölön" keskellä.
Jarkko Mänttäri/Kansan Uutiset 31.7.2001
Keitelejazzin tämänkertainen päävieras, ranskalaisen uuden jazzin lipunkantaja La Marmite Infernale aloitti puolen yön aikaan niin tyrmäävästi, että vielä paikalla ollut yleisö hiljeni mykistyneenä. Paholaisen padaksi ja helvetin kattilaksi suomennettu mahtava big band veti yleisön varsinaiseen musiikilliseen hornankattilaan.
Ensi kertaa Suomessa vieraillutta yhtyettä ei varmaankaan turhaan ole suitsutettu yhdeksi Euroopan parhaista big bandeista.
Jarkko Mänttäri/Kansan Uutiset 31.7.2001
Hieno päätös Keitelejazzille
Keitelejazzien viimeisenä päivänä lauantaina ilmassa oli oikeanlaista jazzin väreilyä. Äänekoskella kuultiin eri instrumenttien nautittavaa hallintaa Tanskasta, Ruotsista, Briteistä ja Suomesta. Tähtivieraat intoutuivat musiikilliseen iloitteluun ja innovatiiviseen kikkailuun. Päätöskonsertit houkuttelivat yleisöä ilahduttavan runsaasti.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 30.7.2001
Lauantai käynnistyi Stekpannan melodisella ja humoristisella ilottelulla. Omien sävellysten rinnalle nousivat upeat tulkinnat Deep Purplen Smoke on the waterista ja James Brownin I feel goodista... Stekpanna eli suomeksi Paistinpannu on tanskalaisen, brittiläisen ja ruotsalaisen muusikon yhteistyötä. Soljuvaa ja onnistunutta yhteissoittoa kuunnellessa ei uskoisi miesten välillä olevan tuhansia kilometrejä ajomatkaa.
Tuomas Pynnönen/Sisä-Suomen Lehti 31.7.2001
Keitelejazzien pääesiintyjä, joskaan ei viimeinen tähti oli Susi Hyldgaard.
Tanskalaisnaiselle oli asetettu kovat ennakko-odotukset, jotka hän onnistui täyttämään. Harvoin musiikki on yhtä hypnoottista ja lisäksi hyvännäköistä. Myös yleisöstä irtosi festareiden kuuluvimpia aplodeita. Hyldgaardin tukena oli myös taitava bändi, josta erottuivat rumpali Lisbeth Diers ja trumpetisti Gunnar Halle.
Tuomas Pynnönen/Sisä-Suomen Lehti 31.7.2001
Tanskan leidi säväytti
Hyldgaard on monilahjakkuus; ilmiömäinen estradiesiintyjä, erinomainen laulaja - fraseeraukseltaan eurooppalaiseksi suorastaan uskomattoman hyvä, osaava säveltäjä ja taitava bändinjohtaja.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 30.7.2001
Aki Sirkesalo on tehnyt mahdottomana pidetyn asian - että suomalainen voi laulaa soulia. Ja laulaa sen sytyttävästi ja intohimoisesti, koska muutoin soulia ei kannata mennä laulamaan.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 30.7.2001
Esimerkillinen vireästi ja talkoohenkisesti toimiva Äänekoski Jazz ry on luonut nyt jo 17. kerran järjestetylle Keitelejazzille erinomaiset puitteet kaupungin keskustan vehreässä puistossa Keitele-järven rannalla. Upeampaa paikkaa on kesäiselle musiikkitapahtumalle kaupunkioloissa vaikea löytää, varsinkin kun aurinkoinen sääkin vielä oli täydentämässä tunnelmaa.
Jarkko Mänttäri/Kansan Uutiset 31.7.2001
Harva suomalaisfestari voi ylpeillä niin kauniilla luontoympäristöllä kuin Keitelejazz.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen 30.7.2001
Ei samaan virtaan kahdesti
Keitelejazz upeaan loppuhuipennukseen
Keitelejazzin pääesiintyjän tulo peruuntui yhdeksän vuotta sitten. Mutta hyvää kannattaa odottaa...Bill Brufordin viimevuotisen vierailun ohella Kuhn oli parasta jazzia, mitä Keiteleellä on viime vuosina soitettu. Äänekoskelle Kuhn toi trionsa, Jean Paul Celea (basso) ja Wolfgang Reisinger (rummut).
Trion ohjelmisto koostui pääasiassa Kuhnin omasta uustuotannosta.
Kuhn yhdistää pianotaiteessaan kauneuden ja kulmikkuuden, maalailevan haaveilun ja raivokkaat juoksutukset. Ulkoinen olemus pettää; päällepäin näyttäisi, että mies nukahtaa hetkessä, mutta tulos on dynamiittia.
Yleisön hiljensi Bachin Ciaccona-muunnelma (Partita II). Esitys oli omistettu edesmenneille yhteistyökumppaneille, legendaariselle basistille J-F Jenny-Clarkille ja rumpali Edward Vesalalle. Solisti liikuttui itsekin.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen/24.7.
Hypnoottista menoa
Lyömäsoitintaiteilija Mino Cinelu debytoi Suomessa oman yhtyeensä kanssa. Afrikkalaisen musiikin hypnoottinen toistonomaisuus ja pehmeä etnofuusio olivat herkullinen yhdistelmä. Cinelu ei tahtonut itsekkään pysyä nahoissaan, niin hauskaa oli.
Cinelulla on monipuolinen lyömäsoitinarsenaali, jota hän myös osaa käyttää. Soittoa siivittävät suhuäänteet, huudot ja kuiskaukset.
Sähkökitaraa (Mitch Stein) ja bassokitaraa (Etienne Mbappe) täydensi konemusiikki. Cinelu ei kuitenkaan tyydy soittamaan dat-nauhoja miksauspöydästä; oma DJ on otettu osaksi bändiä. Nuori Nikodemus hoiti tonttinsa mallikkaasti ja tuki taitavasti Cinelun työskentelyä.
Steinin kompissa kuului hienoväreisesti helmeilevä soundi, sooloihin hän pisti tuhti säröä. Stein kykenee luontevasti pusertamaan pentatonisen skaalan outoihinkin paikkoihin - ja se toimii.
...Vanhan ajan jamitunnelma elvytettiin. Cinelu kutsui lavalle Kuhnin ja suomalaisen Quartet Coyoten muusikoita, jotka innostuivat riehakkaaseen menoon.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen/24.7.
Kojootti ulvoo
Basisti Ape Anttilan sävellyksiin keskittyvä kojoottikvartetti osoittautui hauskaksi ja persoonalliseksi... Kojootin saksofonisti Manuel Dunkel on solisti, jota kannattaa tulevina vuosina seurata.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen/24.7.
Honey B & T-Bones hämmästytti Keitelejazzin yleisöä persoonallisella musiikillaan
-Keitelejazzien järjestelyt ovat aina toimineet hyvin, ja nyt ne ovat parantuneet entisestään, myös kolme vuotta sitten jazzeilla soittanut Puurtinen kehuu.
Artisteista pidetään hyvää huolta ja järjestäjät ovat ystävällisiä. Vaikka ei itse ymmärtäisi pyytää tarvitsemaansa, niin siitä huolimatta kaikesta on huolehdittu. -Kun elää tällaista kiertolaisen elämää, niin osaa arvostaa sitä, että muut ovat nähneet vaivaa meidän takiamme. Pienet huomionosoitukset piristävät, ja humaani kanssakäyminen on tärkeää, Puurtinen listaa.
Saara Soralahti/Sisä-Suomen Lehti/22.7.
Keitelejazz räväkästi vauhtiin
Teltassa hyväntuulista punkjazzia ja astrotunnelmia
16. Keitelejazz sai riehakkaan ja energisen lähtöpotkun torstaina. Päätapahtuma-areenalla jazzteltassa soitettiin suomalaisin ja ruotsalaisin voimin noin kahdeksallesadalle kuulijalle. Myös keskuspuiston rock-iltapäivä kiinnosti yleisöä ja jatkoklubi oli odotetusti täynnä vieraita.
Teltan avausbändi, ruotsalainen The Jack Brothers -trio, sai hieman epäkiitollisen tehtävän. Yleisöä vasta saapui paikalle, ja samanaikaisesti se on saatava mukaan. Yleisöllä oli pieniä vaikeuksia virittyä mukaan ronskiin menoon, mutta yhteinen sävel sentään löytyi.
...
Pilailun taustalla on kärkevää yhteiskuntakritiikkiä ja hellää musiikillista parodiaa. Trion vimmaisessa punkjazzissa on runsaasti persoonallista voimaa. Mikään ei tunnu olevan ruotsalaisille vierasta, unkarilainen tanssi sointuu luontevasti perinteiseen mainstreamiin ja katusoittoon.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen/22.7.
Svengiä, meditaatiota ja soulin sykettä
Keitele sykki heimotunnelmissa
Illan pääesiintyjä oli suurta arvonantoa nauttiva brittifonisti Iain Ballamyn ACME. Ballamyn ryhmä on pieni, mutta äärimmäisen hioutunut ja monipuolinen.
...
Ballamy kertoo keräävänsä vaikutteita ympäri maailmaa. Nyt esiin nousivat mm. reggae ja Karibian alueen ainekset. Ballamyn tenorisointi viehätti täyteläisyydellään.
Keiteleellä on nähty vaivaa yleisöviihtyvyyden eteen. Perheitäkin on ajateltu päiväohjelmin.
Antti Suvanto/Keskisuomalainen/23.7.
Huippukorko riskisijoitukselle. Keitelejazzin
rohkea ohjelmistopolitiikka tuotti komean taiteellisen voiton.
(Otsikot/KSML/Voutilainen 26.7.)
Keitelejazz on lunastanut paikkansa kotimaisten musiikkijuhlien
eturintamassa...Vakavan jazzfriikin on syytä laittaa Keitelejazz ensi
vuoden festarikartan paalupaikalle.
Pohjalainen/Suvanto 25.7.
Murrosikäisellä Keitelejazzilla menee lujaa. 15-vuotiaan jazztapahtuman tiiviissä tunnelmassa viihtyvät muusikot ja yleisö.
(Otsikot/Räsänen/Savon Sanomat 25.7.)
Viidestoista Keitelejazz oli kova
työnäyte Äänekoski Jazz ry:ltä. Kiitettävän
& kunnioitettavan kova.
Juhlavuotensa kunniaksi järjestäjät sijoittivat aiempaa
enemmän ohjelmistoon. Esiintyjähankinnoissa ei suinkaan tyydytty
ns. varmoihin nimiin, vaan rahat sijoitettiin Suomessa suhteellisen
tuntemattomiin tekijöihin.
Ohjelmistovalinnat kertoivat rohkeudesta ja ennakkoluulottomuudesta - nostan
jo sille hattua . Mutta koska Keitelejazziin tuotetut uudet nimet osoittautuivat
kaiken lisäksi vielä erittäin kiinnostaviksi, seuraamista
edellyttäviksi taiteilijoiksi, sen edessä täytyy kyllä
tehdä syvä kumarrus.
Riskinotto kannatti, ehdottomasti. Kokonaisuus näytti, että
Keitelejazzin järjestäjät tietävät ja aistivat,
missä mennään ja kuinka voidaan laatia festivaaliohjelmisto,
joka on sekä viihdyttävä että taiteellisesti
kunnianhimoinen.
Riskisijoitukselle saatiin komea korko, jos ei nyt ihan suurina markkatuloina
niin ainakin väkevinä elämyksinä. Jazzteltassa oli kolmena
iltana peräkkäin upeaa musiikkia ja upea tunnelma.
Usko, että ulkomaiset muusikkovieraatkin saivat varsin positiivisen
kuvan Keitelejazzista ja keskisuomalaisesta jazzyleisöstä -
suosionosoitusten kanssa ei pihtailtu.
KSML/Voutilainen 26.7.
Muutaman jazzfanin ideasta itämään lähtenyt Keitelejazz voi teini-iässä hyvin. 15-vuotias tapahtuma on paisunut nelipäiväiseksi, reilun 5000 kävijän rennoksi jazz-viikonlopuksi. Äänekosken oma musiikkifestivaali on pystynyt säilyttämään tiiviin tunnelmansa, josta tykkäävät sekä muusikot että yleisö.
Savon Sanomat/Räsänen 25.7.
Ruotsalaisuus valloitti Keiteleen. Yksilöllisyys ja kekseliäisyys
keskeisiä elementtejä (Otsikot)
15. Keitelejazz Äänekoskella rakentui ruotsalaisen jazzin varaan. Ruotsi on eurooppalaisen jazzin huippumaita, joten valinnanvaraa artisteissa on. Järjestäjiä on kiittäminen onnistuneista esiintyjävalinnoista, läpileikkaus ruotsalaisista taitajista oli kiinnostava, vaikka viime hetken peruutukset kutistivatkin Ruotsin panosta juhlissa. Mm. Esbjörn Svensson Trio jäi tulematta ja ykköstrumpetisti Anders Bergcrantz perui tulonsa aivan viime hetkillä.
Ihana Rigmor
Vokalisti Rigmor Gustafsson oli hieman
epäkiitollisessa asemassa, koska media on suitsuttanut hänelle
ylistystä jo pitkään ja vauhtia uralle on haettu USA:sta asti,
mutta häntä ei silti tunnettu esiintyjänä
täällä.
Gustafsson hoiti roolinsa ammattimaisen tyynesti; hänen laulutekniikkansa
on viehättävän moderni ja kuitenkin hän kantaa kunniakkaasti
jazzlaulun parhaita ilmaisuperinteitä.
Rigmor osoittautui sensuelliksi ja erittäin päteväksi. New
Yorkin opit on näköjään osattu suhdittaa oikein,
pohjoismainen särmäkin löytyi.
Änglaspel-seitsikko lienee jo pieni instituutio kotimaassaan, joten oli korkea aika kuulla sitä livenä. Omintakeisen huumorin kytkeminen mukaan tekee Änglaspelin esiintymisistä nautinnollisia... kollektiivinen improvisointi näyttää kyllä onnistuvan ruotsalaisilta.
Ruotsalaisosuuden täydensi onnistuneesti
Anders Widmark Trio. Pianisti Widmark on kerännyt viime vuosina
pelkästään loistavia arvosteluja, jazzissa jo hieman
poikkeuksellistakin suosiota hän on saavuttanut albumillaan Psalmer,
joka nimensä mukaan perustuu virsimelodioihin.
Widmarkin tarpeisiin keskeinen festivaaliareena, suurteltta, vaikutti
etukäteen hieman arveluttavalta yleisökontaktin kannalta. Ongelmaa
ei kuitenkaan muodostunut; Keitelejazziin tullaan kuuntelemaan hyvää
musiikkia, ei "näkymään" firman pirskeisiin.
Pohjalainen/Suvanto 25.7.
On todella palkitsevaa kun joku antaa mahdollisuuden "löytää"
sellaisia huipputaiteilijoita, mitä lauantain kaksi konserttia
Keitelejazzissa tarjosivat. Viisi yhtyettä, yksi Suomesta, Ruotsista
ja Yhdysvalloista, kaksi Ranskasta, ja jokainen omalla sarallaan omaleimainen
huipputekijä.
KSML/Voutilainen 26.7.
Ranskalaiskitaristi Nguyên Lên trio
teki "brufordit" eli räjäytti Keitelejazzissa tunnelmapotin
perjantai-illan päättäneen rumpali Bill Brufordin
Earthworks-yhtyeen tavoin.
Lê täytti kaikki häneen mainioiden levyjen perusteella
kohdistetut odotukset ja antoi vielä aika paljon ekstraakin
kaupantekijäisiksi. Trio soitti kiitettävän monipuolista
materiaalia, jossa kiidettiin lujaa, tykitettiin
funk/rock-särmällä tai hiljennyttiin eteerisiin sointeihin.
Lên trion jokainen muusikko on "tajuton" virtuoosi. Parasta
Lên, basisti Linley Marthen ja rumpali Laurent Robinin taituruudessa
on se, että jokainen ymmärtää alistaa taituruutensa
musiikillisen kokonaisuuden palvelukseen.
KSML/Voutilainen 26.7.
Earthworksin elämänilo tarttui Keitelejazz-yleisöön.
Legendaarisen Bill Brufordin yhtye soitti upean keikan Äänekoskella
(Otsikot)
Varsin persoonallinen tuttavuus oli myös konsertin avannut Änglaspel. Yhtyeen musiikkia voitaneen luonnehtia post bopiksi, mutta kyseessä ei ole silti mainstreamia sieltä tavanomaisemmasta päästä. Kappaleissa on paikoin New Orleans -henkistä neljän puhaltajan solistista kudosta sekä ennen kaikkea vänkää huumoria. Laulubiiseistä ei ihan joka hetki pystynyt sanomaan, ovatko kaverit tosissaan vai pilkallako pistävät.
Nuori ruotsalaislaulajatar Rigmor Gustafsson
oli kvintetteineen kyllä hyvä, paikoin erinomainenkin. Gustafssonin
laulu soljui ilmeikkäästi ja esiintymisen ilo tarttui helposti
kuulijaan.
Oma kappalemateriaali oli sekin enemmän kuin pätevää,
joten kaikilla mittareilla katsoen kyseessä on aito lupaus jazzlaulun
vaativalla saralla.
Gistafssonin kvintetti ja Änglaspel saivat
varmasti palkitsevan palautteen teltan täyteiseltä
Keitelejazz-yleisöltä, mutta illan todellinen huipennus koettiin
- odotetusti - vasta rumpali Bill Brufordin Earthworks-yhtyeen noustua
lavalle...Yleisökin eli poikkeuksellisen intensiivisesti Earthworksin
musiikin mukana.
Kvartetti koostuu (vielä) varsin tuntemattomista nuorista brittimuusikoista.
Brufordilla on kuitenkin selkeästi korvaa nouseville kyvyille: basisti
Mark Hodgson ja kosketinsoittaja Steve Hamilton ovat todella päteviä
jazzmiehiä ja saksofonisti Patrick Clahar suorastaan loistava.
Illan huikeimmat solistiset suoritukset kuultiinkin juuri Claharilta, joka
mielestäni oli tärkeä tekijä myös sille, että
Earthworks sai niin hienosti ilmaa musiikkinsa alle.
Earthworks intoutui lopulta soittamaan tunnin ja kolme varttia, ja koko ajan
tunnelma vain tihentyi. Tämä keikka varmasti muistetaan, eikä
yksin legendan läsnäolosta vaan ennen kaikkea
elämänmyönteisestä ja energisestä musiikistaan.
KSML/Voutilainen 26.7.
Eleganttia tunnelmaa
Ruotsi-teeman ohella Keitelejazz esitteli
tänäkin vuonna suomalaisyleisölle mielenkiintoisia ulkomaisia
artisteja. Etukäteen odotetuimpia oli vietnamilaissyntyinen kitaristi
Nguyên Lê trioineen. Lê toi Keiteleelle virkistävän
ja tuoreen sykkeen.
Yhdysvaltalaisvokalisti Nnenna Freelon oli myös odotettu vieras, onhan
häntä pidettu aikamme lupaavimpana jazzlaulajana. Hänen
tekniikkansa ei jätäkään enää toivomisen varaa
ja hänen ilmaisunsa on äärimmäisen eleganttia.
Jazzyhtyeistä kiinnostavin ulkomaalaisvahvistus oli tänä vuonna
Bill Brufordin Earthworks. Progressivisestä rockista ponnistanut Bruford
on kekseliä muusikko. Earthworksin musisointi on tulvillaan
yllättäviä koukkuja ja suoranaisia jekkujakin.
Pohjalainen/Suvanto 25.7.
Potin räjäytti Sami Saari ja Cosmosonic, joka taputettiin lavalle
takaisin yhä uudestaan. Show-mies Saari laulatti yleisöä ja
olisi viihtynyt estradilla vaikka kuinka pitkään.
Savon Sanomat/Räsänen 25.7.
Sami Saari kuumensi Keitelejazzin loppuunmyydyn aloitusillan
Viidentoista vuoden ikään varttuneen Keitelejazzin avajaisilta tarjosi Äänekosken Häränvirran rannassa musiikillisia lämpötiloja viileästä aina kuumaan asti. Illan jazzantia edustanut Jan Simons Band fiilisteli tyylikkään viileästi, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit tunnelmoi karheanlämpimissä sävyissä ja Sami Saari piiskasi Cosmosonic-bändinsä kanssa tunnelman soul- ja funkgroovella hikisen kuumaksi. Kun tupakin (eli 1300 hengen teltta) oli vielä loppuunmyyty, lienee järjestäjillä ollut hymy herkässä.
KSML/Hämäläinen 24.7.
Jazzin ja popsävytteisen keskiolutjatsin
jälkeen yleisö oli lämmitelty Saaren huiman taitavan bändin
soitannalle. Joten ei muuta kuin pöydille seisomaan ja takapuoli
pyörimään!
Kaksi sooloalbumia julkaissut Sami Saari on lyömätön
showmies...Sen kuuluisan hirven lailla groovaava, vuoroin rupinen, vuoroin
timanttisen tiukka kokoonpano jyskytti itsensä vastustamattomalla otteella
joraavan joukon sydämiin.
Kyllä siinä hiki tuli.
KSML/Hämäläinen 24.7.
Sami Saari saa suomen kielen taittumaan souliinkin ja hänen energiansa
hirvittää heikkopäisempiä. Cosmosonic riehaannutti
yleisön kirjaimellisesti tanssimaan pöydillä, eikä
bändistä olisi malttanut luopua millään.
Pohjalainen/Suvanto 25.7.
Hellyttävän hieno tunnelma
On mukava soittaa tällaisilla juhlilla,
joilla musiikki on pääasia, Sir Elwoodien laulaja Juha Lehti hymyili
hikisen keikan jälkeen.
- Täällä tietää, että ihmiset ovat tosiaan
tulleet kuuntelemaan sun soittamista. Tänään tunnelma oli
hellyttävän hieno, ihan kuin ihmiset olisivat sun puolella, Lehti
innostui maalailemaan.
Savon Sanomat/Räsänen 25.7.
Jäppisten jazznäyttelyssä patsaat soittavat hurmiossa
- Jazzmuusikot soittavat hurmiossa niin hauskoissa ja mahdottomissa asennoissa, että minä vaan katselen heitä. En edes kuule, mitä he soittavat, ellen laita silmiäni kiinni. Heistä olen ottanut malleja töihini, Äänekoskelle yheisnäyttelyn miehensä Jussin kanssa pystyttänyt Arja Jäppinen kertoo.
KSML/Martinmäki 23.7.
Äänekoskella alkaa tänään yksi jazzkesän tärkeimmistä tapahtumista.
Kansan Uutiset 23.7.
Keitelejazz piti taas pintansa (otsikko)
Ray Anderson puhalsi huipennuksen taas kerran onnistuneelle Keitelejazzille lauantai-illan päätteeksi (kuvateksti)
KSML 27.7./Vuorinen
Keitelejazzin resepti toimii
Neljästoista Keitelejazz päättyi sunnuntaina. Väkeä riitti odotusten mukaan ja ulkomaan tähtiesiintyjät eivät pettäneet. Etenkin Ray Anderson’s Pocket Brass Bandin keikka lauantai-iltana oli upea.
Iltajatsit tarjosivat siis mitä perimmäistä jazzia: taidokasta, hikistä, innostunutta ja vauhdikasta soitantaa; kokeilevuutta, paljon huikeita sooloja ja kehitysaskelia kohti jotain uutta. Mutta - ennen kaikkea - iltajatsit tarjosivat yhden jazzmaailman helmen, Ray Andersonin ja hänen Pocket Brass Bandinsa. Anderson (pasuuna, laulu), Lew Soloff (trumpetti), Bob Stewart (tuuba) ja Charli Persip (rummut) soittivat jotain sellaista, mistä ainakaan allekirjoittaneella ei ollutpaljoa aiemmin hajua. Taskutorvisoittokunta hämmensi heti alkuun kokoonpanollaan, sitten hienolla svengillään, hillittömillä sovituksillaan, soitinten täydellisellä hallinnallaan, mutta ennen kaikkea yhteissoitollaan.
Ray Andersonin extraetu oli vielä karisma, jollaista suomalaisissa harvoin tapaa. Mies avasi suunsa laulaakseen vain yhden kieroutuneen bluesin verran, mutta oli vokalistinakin niin upean notkea, että enemmänkin olisi toivonut.
Kaiken päätteeksi, toiseksi encoreksi, nelikko hyppäsi lavalta ja marssi teltan ympäri swingiä kevyesti soitellen.
KSML 27.7./ Vuorinen
Keitelejazzilla passelit puitteet
Miksi aina pitäisi pyrkiä kasvuun, yhä suuremmaksi? Äänekoskelaisen Keitelejazz festivaalin järjestäjät ovat löytäneet tapahtumalleen sopivat puitteet, joissa tapahtuma toimii erinomaisesti. Tämänkertaisen festarin avajaisillan jälkeen järjestäjät ehtivät jo ajatella ääneen suuremman teltan hankintaa, mutta viikonlopulla tulivat taas järkiinsä. Keitelejazzilla on nyt passelit puitteet.
Jo 14. kerran järjestetty Keitelejazz on hyvä esimerkki siitä, mitä innostunut porukka saa aikaan talkoovoimin. Festarin järjestelyissä oli mukana reilu sata innostunutta talkoolaista ja tuloksena oli taas tasokas ja mielenkiintoinen tapahtuma.
Kansan Uutiset 28.7. / Mänttäri
Moni muusikko on varoittanut meitä kasvamasta liikaa. Heistäkin on mukava soittaa juuri tällaisilla pienillä juhlilla, joissa he saavat kontaktin kaikkiin kuulijoihin. (jazzpäällikkö Plattonen Kansan Uutisissa)
Rytinäilta jätti hyvän mielen pitkäksi aikaa. Esiintyjien vilpitön enrgisyys välittyi yleisölle varsinaisesa piristysruiskeena. Ohjelma oli tarkoituksellinen epäjazzmainen, mutta näin saavutettaneen myös Keitelejazzin perinteisempiin konsertteihin uutta ja nuorempaa kuulijakuntaa.
Laukaa-Konnevesi/Natri
Äänekosken jazzyhdistys on löytänyt tapahtumalleen harvinaislaatuisen onnistuneet puitteet aivan kaupungin keskustasta Häränvirran konserttipuistosta.
Kansan Uutiset 5.6.
Jazz-ukko jatsaa aina vaan
- Minulla on ollut mielessäni tämän jazz-ukon prototyyppi jo pitkään. Sellainen iloinen torvensoittaja, jolla on kiihko soittamiseen. Sellainen suoranainen hurmos, Liimatainen naurahtaa.
SSL 21.7/Vertainen
Jazzteltassa alkoi yöllä sadetanssi
Jatsitelttaa sunnuntaina aamuyöllä valvoneiden Jouni Sohlmanin ja Juha Kirvesojan yörauha katkesi salamanväläykseen ja samantien kuuluneeseen jyräykseen. Hetken hiljaisuuden jälkeen alkoi ennenkokematon kaatosade ja miehille koitui vetinen kiire. Sohlman kertoo, että sateen voima toi ensin mieleen unen tai elokuvan.
- En ole ikinä ennen kokenut sellaista sadetta.
Öinen rankkasade oli koitua myös esiintymispaikan kohtaloksi, mutta yövahdit ehtivät pelastaa instrumentit. Pyörteiset tuulenpuuskat riepottivat Keitelejazzin teltasta syvään juntattuja haruksia irti ja viisi kannatintolppaa kaatui. Yksi harus oli kiinnitetty pyörätien lyhtytolppaan, joka nousi kokonaan ylös maasta. Teltan katon notkelmaan pussittunut vesi ryöstäytyi esiintymislavalle, mutta paikalla olleet yöpäivystäjät ehtivät suojaamaan laitteita ja korjaamaan soittimet alta pois.
Kun teltta alkoi luhistua päälle päättivät vahdit vaihtaa oman turvallisuuntensa vuoksi paikkaa viereiseen pienempään artistitelttaan...
- Juuri kun olimme menossa toisen teltan suojaan sade lakkasi kuin leikaten...silloin vasta huomasimme kahlaavamme, sillä koko alue oli peittynyt noin 20 senttisen vesimassan alle.
SSL 28.7./Hämäläinen
Festivaali
"Keitelejazz raivaa tietään festareiden
eliittiin"
K-S Viikko 24.7.
"Tasokas musiikki ja kiireetön ilmapiiri Keiteleen valtteina" Helsingin Sanomat/Hauru 28.7.
"Keitelejazzin eteen runsaan kymmenen vuoden ajan tehty työ kantaa nyt
hedelmää. Viime vuonna tapahtuma kiilasi itsensä ... maan
tasokkaimpien jazztapahtumien joukkoon ja tämänvuotinen puristus
varmisti, että paikka tapahtumien eliitissä säilyy. Keitelejazz
ottaa yleisönsä rauhallisella ilmapiirillään ja tasokkailla
esiintyjillään." S-SL/pääkirjoitus 29.7.
"Keitelejazz-tapahtumaa vietettiin pienimuotoisena 1980-luvun puolivälistä lähtien, mutta jo viime vuonna se ryöpsähti maan laadukkaimpien jazzfestivaalien joukkoon" HS/Hauru 28.7.
"Keitelejazz nousi viime kesänä lopullisesti maamme jazztapahtumien laatusarjaan. Tapahtuman järjestävä yhdistys, Äänekoski Jazz, on toki tehnyt kantavaa työtä vuosikymmenen. Mutta viime kesän ohjelmisto, päätähtenä jazzlaulun legenda Betty Carter, sekä toimiva suurteltta ja puistomiljöö Äänekosken keskustassa Häränvirran partaalla loivat puitteet mieleenpainuvalle festivaalille.
Hyvin sujunut festivaali on parasta mainosta seuraaville festivaaleille. Keitelejazzin myönteinen julkisuuskierre näkyi tänä kesänä eritoten tapahtuman kahtena ensimmäisenä iltana, torstaina ja perjantaina. Jazzteltassa oli väkeä ja tunnelmaa." KSML/Voutilainen 28.7.
"Äänekosken konserttipaikat, tuhannen hengen teltta ja Kaupungintalo, ovat sopivan kokoisia ja rauhallisia. Äänekoskelainen yleisö osaa myös kuunnella." HS/Hauru 28.7.
"Fiilis vetää teltalle myös rockin ja oopperan ystävää" S-SL/Salonen 26.7.
"Keitelejazzin yleisömäärän kasvulle Äänekoski Jazz ry:n puheenjohtaja Kalevi Plattonen asettaa nousujohtoisesta kehityksestä huolimatta selvät rajat: - Ehkä 10 000 henkeä olisi vielä siedettävä, mutta sen suuremmaksi tapahtumaa ei missään tapauksessa edes haluta laajentaa. Pitää muistaa, että emme puhu nyt mistään kaljafestarista, vaan korkeatasoisesta musiikkitapahtumasta, jossa pääosa on nimenomaan hyvällä jazzilla." Keski-Suomen Viikko/Lampinen 26.7.
"Intialaissyntyinen Trilok Gurtu on jazzmaailmassa yksi arvostetuimmista lyömäsoittajista ... Gurtun soittotyylien skaala ja virtuoositeetti ovat muuttuneet käsitteeksi: ei häntä voi unohtaa jos kerrankin kuulee, niin ainutlaatuista soitto on. ... encoressa yleisö lauloi hartaana Gurtun mukana brasilialaista, hymnimäistä melodiaa ja osoitti kappaleen päätyttyä suosiota seisaaltaan." KSML/Voutilainen 27.7.
"Keitelejazzin pääesiintyjistä ehkä yllätyksellisin oli intialaissyntyisen lyömäsoitinvirtuoosin Trilok Gurtun yhtye... Gurtun teemoissa oli paljon vaikeita ja nopeita tahtilajikoukkuja. Toisaalta kokonaisuus oli myös akustinen ja rento, kun Gurtu laulatti soittajiaan, tai pani nämä jopa tanssimaan. Musiikin tekijänä Gurtu on fragmentaarinen, mutta myös impulsiivinen ja energinen... myös muut soittajat olivat hyviä persoonallisuuksia ja instrumenttiensa erinomaisia taitajia." HS/Hauru 28.7.
"Keitelejazzin naisten illasta muodostui tänäkin vuonna varsinainen tapaus, kun lavalle saapui urkuvirtuoosi Barbara Dennerlein... ydinreaktiota muistuttivat myös jotkut Dennerleinin kovatempoiset soolot... räystäät ropisi ja urku jyräsi." S-SL/Mäenpää 29.7.
"Viime vuoden naisteema oli tälläkin kertaa esillä, kun yhdessä konsertissa kuultiin kolmea alansa huippua. Urkuri Barbara Dennerlein on valittu Down Beat -lehdessä pari kertaa maailman parhaaksi. Tanskalainen laulaja Cecilie Norby edustaa pohjoismaista eliittiä ja samoin voidaan sanoa Ami Aspelundista." HS/Hauru 28.7.
"Dennerleinin soitossa kiinnitti aluksi huomiota erinomainen jalkatyö. Hänen vasen jalkansa oli kvartetin basisti ja hyvä basisti olikin. Jopa bassosoolo kuultiin, mutta siinä tarvittiin toistakin jalkaa avuksi... Dennerleinin ja monikansallisen foni-kitara-rummut -ryhmän svengi tai oikeastaan groove, oli väkevä. Dennerlein olisi kova sana rockpuolen retropiireissä jos hän muuttaisi nimensä ja tehostaisi markkinastrategiaansa." HS/Hauru 28.7.
"Dennerleinin ehtymätön solistinen idearikkaus tekee suuren vaikutuksen ...Dennerlein tekee svengaavaa mainstreamia, musiikkia jota on helppo nauttia ja josta jää lisäksi pitkä, hyvä jälkimaku." KSML/Voutilainen 28.7.
"Lenni-Kalle Taipaleen trio teki sen taas: räjäytti fiilispankin ja jakoi voitot kuulijoidensa kanssa... Trio oli Kirjurinluodon lavalla mainio, muttei mielestäni suinkaan parhaimmillaan... Keitelejazzin teltassa trio ei aristellut. Keikka oli lähestulkoon yhtä hurmahenkistä matalalentoa." Keskisuomalainen/Voutilainen 27.7.
"Ja nyt tulee verta taas: Lenni-Kalle Taipale ei säästele pianoa eikä sormiaan" (otsikko)
"Jazzlaulaja Cecilie Norby ja basisti Lars Danielsson hihkuvat lavan takana kun Lenni-Kalle Taipale Trio alkaa pyörittää keikan päätteeksi tuttua melodiaa. Peppi Pitkätossusta on tullut nuorten miesten triolle jo tavaramerkki. Lenni-Kalle Taipaleella, basisti Timo Tuppuraisella ja rumpali Sami Järvisellä on vientiä heti keikan päätyttyä: nimikirjoituksia jaellaan niin paperille kuin käsivarteenkin...'Täällä oli hauskaa kun ne tanssi, ei sellainen yleensä jazzkeikalle kuulu, Lenni-Kalle innostuu' " Sisä-Suomen Lehti/Särkijärvi 29.7.
"Lavalla nähtiin ruotsalais-tanskalainen yhtye, pianisti Lars Janssonin trio solistinaan nuori, nouseva laulajatar Cecilie Norby ... Tyyli ja tulkintatapa olivat perinteiset. Mutta fiilinki, se oli mainio, loppua kohden lisäksi selkeästi nouseva" KSML/Voutilainen 28.7.
"RinneRadio järjesti telttaan kunnon teknobileet" KSML/Voutilainen 27.7.
"Aki Sirkesalon, Trilok Gurtun ja Lenni-Kalle Taipaleen esitykset olivat Tapauksia, jotka muistetaan. Ja jotka varmasti vaikuttavat, kun ensi kesänä mietitään jazzmatkailun kohteita." KSML/Voutilainen 28.7.
'Äänekoskella tapahtui lauantaina ihme', aloitti Ilta-Sanomat reportaasinsa Keitelejazzeilta pääesiintyjä Betty Carterin innoittamana. Samanpäiväinen Hesari (29.7.) otsikoi Keitelejazzin uudistuneen ja nousseen parhaiden festivaalien joukkoon. Myös maakuntalehti Keskisuomalainen yltyi muiden mukana lähes haltioituneisiin kehuihin.
Äänekosken kaupungin tälle vuodelle merkittävästi kasvanut tuki noteerattiin näkyvästi valtalehdissä. Keitelejazzin käytännön järjestelyjä kiitettiin, mutta suurin huomio kiinnittyi luonnollisesti itse asiaan: musiikkiin ja festivaalin onnistuneisiin esiintyjävalintoihin.
"Äänekosken kaupunki teki hienon teon ja kasvatti merkittävästi Keitelejazzin avustusta." Keskisuomalainen/Voutilainen 27.7.
"Vahvat naiset kruunasivat jazzjuhlan... Maailman jazzlaulajien ykkönen ensin hiljensi täpötäyden teltan ja sitten nostatti väen seisaalleen hurraamaan." Helsingin Sanomat/Hauru 29.7.
"Jazzlaulun mestarin, Betty Carterin esiintymisestä muodostui uskomaton juhla... Keitelejazzin 12-vuotisessa historiassa ei ole koskaan aiemmin koettu vastaavaa kollektiivista hurmostilaa. Ylipäätään äärettömän harvoin pääsee kokemaan näin keskittynyttä ja silti avointa vuorovaikutusta yleisön ja esiintyjän kesken." KSML/Voutilainen 29.7.
"Äänekoskella Betty Carter ehti viipyä vain runsaan vuorokauden, mutta hänen vaikutelmansa festivaalista olivat mairittelevia. -Kymmenen pistettä käytännön järjestelyistä! Ja samat pisteet yleisölle! suuri diiva kiitti." Ilta-Sanomat/Kyllönen 29.7.
"Betty Carterin trion konsertti oli unohtumaton kokemus kuulijoille, ja parasta mahdollista tapahtuma-peeärrää Keitelejazzeille." KSML/Voutilainen 29.7.
"Tämän vuoden teemana olivat jazzin naiset. Betty Carterin lisäksi kesän, ja ehkä koko jazzvuoden miellyttävimpiä elämyksiä tarjosi norjalainen laulajatar Sidsel Endresen." HS/Hauru 29.7.
"Duon esitys rakentuu laulujen ja improvisaatioiden vuorottelulle... Kuulijaa hemmoteltiin verrattomilla, tuoreilla tulkinnoilla, joista ei totisesti puuttunut omintakeisuutta... Sidsel Endresen ja Bugge Wesseltoft tekivät erinomaisen keikan Keitelejazzissa." KSML/Voutilainen 29.7.
"Sopraanosaksofonisti Dave Liebman, basisti Lars Danielsson, pianisti Bobo Stenson ja rumpali Jon Christensen muodostavat upean jazzkvartetin. Jokainen heistä edustaa instrumenttinsa elittiä, mutta mikä oleellisinta, yksilöllinen tieto-taito-tunne asetetaan kollektiivin palvelukseen... Näin kovatasoista modernin jazzin yhtyettä pääsee harvemmin kuulemaan." KSML/Voutilainen 28.7.
"Järjestelyiltään erinomaiset arvosanat saanut Keitelejazz pysyy jatkossakin jazztapahtumana, eikä siitä yritetä rakentaa suurta massatilaisuutta." KSML/Tiihonen 30.7.
"Mikäli ohjelmavalinnat ovat edelleen persoonallisia ja rohkeita, voi Keitelejazz erottua positiivisesti yleisfestivaalien laajasta kirjosta... Keitelejazzin fiksu yleisö ja hyvä tunnelma antoivat ymmärtää, että festivaalilla on hyvät mahdollisuudet onnistua yrityksessään nousta maamme merkittävimpien jazzfestivaalien joukkoon." HS/Hauru 29.7.
